Kiusaisii juttuja vuosihin mahtuu niinkin, et silloisel hetkellä ahtuu ennenkuin rauha taas palailee mukavil menoa valailee. Läheistenkanssa ei rytinää synny onni, et tuolloin on joltinen nynny vieraammis viisari värähtää henkisenhallinta kärähtää. Muutaman kerran vaan äreisiin luiskaht omaksi vahingoks tietysti tuiskaht hävetti hallinnan hukkuma rumien juttujen kukkuma. Tiedänhän tässä, et hermot ne rassaa vaikeast valintoi polullaan passaa erakon eväitä syödessä yhteisöö korville lyödessä. Haettu hyviä, iloisenmyötä kivalla fiiliksel tehty jop työtä moni ei sellaista uskoisi etten tuot valheetta ruskoisi. Onhan noit oloja jokaiseen malliin saatettu pollea, aisoin ja talliin väsyneenvaistoilla vähillä elämän ankeetkin nähillä.
Kiusatuks itseni aikoinaan aistin nuljuista paikoista mieluusti laistin uskomat räppääjän rutinaan tyytymät ärhäiseen mutinaan. Heillä ol keinonsa vedellä naruist yhäkin hytisen tunnelmist karuist poltti kuin raudalla mielessä asiat silloisest pielessä. Sattumantuomia tuollaiset seikat kipeimmin koetut, juuri nuo keikat lapsisist taisivat lähteä etsies ominta tähteä. Nälvintätyylejä, hakeva löytää tarviva habitteel kevyysti töytää lauman kun taaksensa taluttaa suolaahan haavoihin valuttaa. Joskus kyl säikähti omiikin toimii miel teki myrässään rähjyyllä roimii sillailla hiljensi höpinän arkisti äkkiä löpinän. Leikikskinlaittoa osaksi tuossa äly vaik käväisi hetkiseks suossa kohta taas asemat ennallaan täältäkin kiusoa vuorost jaan.
Jokainen ihminen tarvitsee huoltoo omalle käytöksel pienoista puoltoo muutenhan vähiinsä tukahtuu sanojasanomat nukahtuu. Ykköset keuloilla, laatujen kärkee enimmil annettu vähemmän järkee rivissäkulennan tueksi jottei mee hommat ne sueksi. Kaverihenkisyys tulkohon tupaan avoimin korvin nyt olevain lupaan niinkuin myös toisien toivoisi -syrjinkään haittaisis voivoisi. Mallinnuslajeja ehdoitta monta tuossa jo seuloutuu pahin se sonta pienesti järkeä käyttäen vähimmät vaatimat täyttäen. Ohestarutistus pahaa saa aikaan kaikki jos luottavat huomisentaikaan entisist juuret ne juontuvat monilla siteillä suontuvat. Pelkäst ei myötäistä hyminää kuulla vesletkun notkuksi, ihmistä luulla särmiä, kulmia, kireitä nehän ne olojen vireitä.
Helpointa on untenmailla silloinhan ei mitään vailla jaksaa raahail hirsiä kivoist usein tirsiä. Päivänhuolet unehtuneet metkansorjat punehtuneet seilatessa merillä rullaukset kerillä. Omavähyys hereil haittaa tuumimahan monii laittaa oonko oikeen tiedossa kestävässä siedossa. Vaikka jotkut kuinka tyrkkis mitenkään ei siitä jyrkkis ymmärtäen oletteit ärtymysten poletteit. Miksi kiukun antais nousta viritteleen tiukal jousta rauhanryhtii hakien alla ilon lakien. Toki joskus tulistelee höperöitkin julistelee ei saa tulla arkehen polunpätkää karkehen.
Aina kun paikat ne jotenkin hajoo syyllisentuntuhun itsessään vajoo oisinko voinut sen topata hätäisenrivasta kopata. Parisen viikkoo läh tilanteest moisest kultapa tuntuiskaan ihmisest toisest jotakin kehossa ratkennut iloisenhuoleton katkennut. Repeskö nivuses venytteenmyötä hoitur kun hantrasi hanakast työtä niinkö jo laho oon keholta estyy et pitäiskö teholta. Myöntäväst nyökytän harmaata päätä itseni kohdal taas pilvistä säätä lähtikö haitaton hipsimään niprien kanssaks taas lipsimään. Ei oisi pitänyt antaa sit lupaa arki nyt haittoineen enemmän hupaa mitähän huominen tarjoaa vuosiiko kärhämä varjoaa. Tieten ei ollut tuos huolehen syytä kukapa hoksinut piilevää kyytä mikä se alvatsan revätti ongelmat eteen taas levätti.
Aina ois oltava menoissa tarkka nurkilta kyttäilee useekin harkka terveystilankin lukien yleistä parasta tukien. Siltikin saattavi kohdata huono jolla on päiviimme tupattu kuono ratketa, katketa, turvota huomes ei liiemmin survota. Tällainen tila on juurikin mulla kehnommaks ajassa vieläkin tulla entisten revehtein tiimoilta välty ei huolien viimoilta. Kävikö keljusti kintun sen venys tyräinen haittako tuollaisest enys jotenkin kaikki ei paikallaan nytkö tuost ankkurin huomeen saan. Lähespä kaksi jo viikkkoa tuosta pelästeentapaisest ikävänvuosta tapahtuik hoituril erehdys riittänyt tuolloink ei perehdys. Oliko harkinta hukassa hetken pilasko sattuma ukon tään retken mylly on pyörinyt naristen hämäröi jauhoja karisten.
Useilla meistä on keljuiluntarve silloin kun hyvistä liikainen harve kateisenkäärme jos kiemurtaa eihän tuo tilanne helmii jaa. Ne ovat notkoja rauhammal tiellä joita ei itselleen yhtäisest miellä ainahan ahtaatkin hallitsee älyisin ohjaksin vallitsee. Mitäpä selittäis, huonojapuolii tuollahan ystävät läheltään kuolii röhöistä nauruu jos harrastaa ympärysjoukoin sen parrastaa. Seuraisil ihmisil menoja riittää kaikkiseen kestävään luonteesti liittää hiljammat olkootkin hukassa noilla ehk pisiä sukassa. Kehumalinjathan yleensä käytös ylitseyritteen astia täytös jos on vaan notkea noukkimaan pisteitä saannoista koukkimaan. Vähän tää haraista olemainottoo melkein kun pelaisi typeräst lottoo antaisi mahikset kaveril itse tuos polvistuin haveril.
Pentti Pohjola 20031021 (20031021) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu