20031020 Pyöriihän se mylly


20031020 Karheaahan kovin...

Lyhentelen luppoaikaa
nupista viel jotain kaikaa
paperille pätkäsen
rohkeasti lätkäsen.
Hävettää väh aatostynkä
monasti jop eessä mynkä
ei täs viitsi tarkastaa
olkoonpahan nuril maa.

Päivittäisest, lähes juuri
löyhyttelyntarve suuri
hidut sanat esille
riimipursi vesille.
Karheaahan, eväsruokaa
-osaisinpa, sitä huokaa
muttei taito tulene
sutjakammast kulene.

Vuosia taas äsken täytin
uupuneelt kai ukko näytin
pääseneek täs juhlimaan
kasikymppii tuhlimaan.
Sen ois kohta, vuodenpäästä
utelias tuosta säästä
jaksaak sinne kurottaa
ilojansa purottaa.


20031020 Ei oo hätää...

Huteja täs harrastelen
riimintynkii varrastelen
ihan pelkäst lääkkeeksi
jot ei olo kääkkeeksi.
Tahtoo mieli vähän painuu
niukentaen ilonvainuu
unehtuilee suruihin
vähyytensä muruihin.

Ei oo hätää, taju kuiskaa
aatospuol vaan turhaan huiskaa
lapattaen lainoja
jurraamisten vainoja.
Paljon jäänyt, tuumoontuntuun
käärittynä haaveenhuntuun
eikä kerä kasvussa
naakelit ne rasvussa.

Murhetta ei tää oo pelkkää
toki ajoin ilo helkkää
kiitosmieltä kokien
mantrojansa hokien.
Kaavoittunut toki kulku
useil suunnil, luulis sulku
arvotukset mallilla
päisinpiirtein hallilla.


20031020 Ukkona on...

Hontturoiden elontiellä
ruusua ei rinnas piellä
kalvamisii kupeissa
niukanlaisest upeissa.
Joskus mieltä piirrätyttää
tunnelmia siirrätyttää
ettei harmaa halaisi
ilonkure palaisi.

Ukkona on monet vaivat
merkityksii pienet saivat
hetkittäistä herkintää
onnenpotist lerkintää.
Kuvitteilla pelkäst ajaa
arkiolo turhast rajaa
millei mitään enää voi
syksyntuulet korvis soi.

Opeteltu tätä roolii
hämmenelty ajas boolii
ettei pahast yllätä
sielunsarkaa myllätä.
Vahvistusta hakein ylhäält
kaikkeintiedos, nehän jylhäät
joist ei naama pamua
auttelee myös ramua.


20031020 Kuvitelmat ne kun...

Pienet jutut merkityttää
harmeinkorvost lerkityttää
vuottenpaljoin ohella
isommast ei kohella.
Harmei tahtoo suurennella
mitättömii juurennella
vailla vähii näyttöjä
ammotteitten täyttöjä.

Kuvitelmat, ne kun ravaa
uusii polkui huomeen avaa
turhast alkaa tutistaa
ei voi kimpust hutistaa.
Ihmisil, joil lähipiiri
selkeänä eessään jiiri
ulosmenoon uskossa
vaik jo, iltaruskossa.

Orpopoika olettelee
hankaluuksis polettelee
järk vaik mielii hidastaa
tuleva se, kidastaa.
Ylämmälle silmää siirtää
pilvenreunaa pitkin viirtää
aatos vanhan menijän
lotkopuolen tenijän.


20031020 Sunnuntaisin ääres...

Kiva kuulla järkijuttui
herraseuran luoksekuttui
radiosta reilaten
mitämilloin peilaten..
Sunnuntaisin ääres ollaan
pikkuhitui uppoo pollaan
vaik täs tylsänkorvilla
läsnäoloo sorvilla.

Telkkarist ei moista tule
-siel nuo, syvemmästi kule
pelkkää tyhjäntongintaa
lähes pistein ongintaa.
Uutisissa äärel seuraa
terroristit miten teuraa
ketkä pyssyi kalistaa
älyttömil valistaa.

Muoti määrää tuottamukset
hiis nyt kansan luottamukset
piiripientä pyörivät
ideaalist hyörivät.
Hyvii aina seas hidut
valtaosin moskis kidut
pomotteleet vähiä
antamatta lähiä.


20031020 Kertyi kuormaa...

Päällimmäisnä täs on huoli
että hukas paraspuoli
vuosikautten väännössä
turhii mutkii säännössä.
Ensin työtä, sitten lepoo
käsitellen helläst hepoo
ain ei tainnut olla niin
tiedonpellit ehkpä kiin.

Kertyi kuormaa heikonniskaan
miten ihmees itsee riskaan
ellen pidä lupia
tiedossa ei hupia.
Se, et päätös nurinkaatuu
vähentelee olonlaatuu
jyrän yli pyyhkiissä
tarvet hetket nyyhkiissä.

Rinnanseudus taisteluita
jytkelmäisii, häsii muita
kuitiksihan kutistuu
rusinaksi lutistuu.
Nytpä nousen lokaojast
ehomp tulee ukkopojast
toivoo ei saa hukata
itset irral pukata.


20031020 Uhrauksii taatust...

Kehnonkelkas vieläk ollaan
syystäk itseäni mollaan
pois ois pitänt hypätä
reilunliepeest nypätä.
Pakkomiellek takaa työntää
ettei jaksa järjel hyöntää
lipsumalla ladulta
välttymällä kadulta.

Uhrauksii taatust tehty
hengensävel puhdas ehty
soraäänten soidessa
olon pahoinvoidessa.
Miksi en saa mitattua
vuotokohtii kitattua
pysyis soimo pinnalla
helpontunne rinnalla.

Syömmensyvin, onk ees sitä
kunnioittais että mitä
hieman luullust valoa
itseytkin jaloa.
Vihdoin pakko nousta ylös
täryytellä liepeist hylös
ihmiseksi olentuu
sivuunjääköön kaikki muu.


20031020 Oonkhan ollut...

Kaikki tiet voi tukkoutua
elämä niin ukkoutua
pallo kintus pomppuaa
yksinänsä lomppuaa.
Ahtaammaks vaan kokee olon
supistuvat seinät kolon
mieli vajaaks vääntyilee
tiedotonna sääntyilee.

Oonkhan ollut aina vääräs
mit nyt sitten tek ja hääräs
sekundamman selätti
tuota tunnos elätti.
Moisestako kaikki johtui
ystävyydet alkuuns rohtui
selittelyt tehotta
tulopuoli, ehotta.

Ponnistukset, nurinperin
aukipäinkhän rullaa kerin
vierinnät ne vinossa
sällipuita pinossa.
Hätkähdyttää moinen meno
lähestymäs varmaan teno
joka jatkon niputtaa
polult papan tiputtaa.


20031020 Moista jatkain...

Kukahyväns eksyy saattaa
parast tietoo täten maattaa
ilman ulkoist tukea
miinuksikseen lukea.
Antain vallat primitiivil
tietoisesta, etäshiivil
siinä olo ohenee
nuhjakkuus vaan kohenee.

Moista jatkain, vuositolkul
omatunto rupee kolkul
haitanoras vireää
arkeensuoltu kireää.
Vaikka kuinka pyhäst päättää
toheloinnin vihdoin jäättää
sinne yhä repsahtaa
nurjanmurjaan kepsahtaa.

Lääketiedekään ei auta
meltoutunut jos on rauta
tohtorit ei tiiraile
perässämme viiraile.
Hyväänsvastaan kuka toimii
kuumii hiilii päälleen poimii
vaik ei koskis toisia
siltikin se roisia.

Pentti Pohjola 20031020 (20031020) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu