Joutenolon jorinoita näähän pelkäst porinoita mitä kynäl kutitan paperille sutitan. Ovat muka, omalaatuu tuulenpyörteel luoksesaatuu ihan tyhjää tarjoan henkee haitoilt varjoan. Enempää ees aikomusta tarvitsisko, kamu susta näilläkeinoin omillaan pelkästeisest lomillaan. Kehonvaivoi valitellen siltakaarii alitellen oheen, osast viskaten hereilpysyy riskaten. Mit nyt meistä, äijäntähteist loppunut jo kostee lähteist automaatist ammentain vastaisesti luonnonlain. Vähäkin täs, huomennaruu sumentamaan pelkkää karuu unohdettais esteemme reklamoitais kesteemme.
Tyhjänpäiväist valitella rimoi jatkust alitella muka huonol tuurilla oletteilla suurilla. Parast aina juur se hetki kussakohdas elonretki laplakoiden tietoa ol sit miten mietoa. Nynnyillehän kaikki nauraa pallet edes silloin auraa kompuroiden koipiinsa unehtuen voipiinsa. Sanovat et, äijärassu tavoite on sulla hassu pelkurithan poroa yhtä tyhjiinnoroa. Moistahan täs kyllä mallaan kaikki roukut polul kallaan uuden hosun hengessä tarpeiltani tengessä. Ilo silt ei, etäänpäässä yhtäänmuukaan jäässä arvelut nuo kumoan omuut uskoin lumoan.
Nyt ois aikaa ajatella niitänäitä pajatella ei vaan kamuu kupeessa tunnelmassa upeessa. Lähtemiset ihan nollas ontonkumuu liikaa pollas täshän erät hävitty alhot monet lävitty. Silti ilo nostaa suosta mieli tekis vaikka juosta kunhan kuka kuuntelis rataans vähän muuntelis. Eihän kerjuu kelleen sovi ummettuna moiselt ovi niukissakin hyötynsä vatupassis lyötynsä. Iloakin saattaa vilkkuu siirtämällä paikast pilkkuu rohkeata rutisten äänekkäämmin mutisten. Yhdelpaikal kun ei jässää tuhdimmasti hommat kässää sietää nousta kokemaan jankatenkin hokemaan.
Vaikka sanois, ei oo vaivaa nivusseudust pientä kaivaa jotakin siel muuttunut ratkoiseks ehk juuttunut. Syitä turha sille hakee osumienlaatu lakee raajanvenys koettuu ei se mitään, hoettuu. Kuitenkin siis hidust pilal lölleröistä lisää tilal Ilman tutkuu arvaus huolensuunnan karvaus. Mithän tulee lopult eteen löytääksensä jälleen reteen jutunpotut kuumia häiriköisii tsuumia. Aatoksia eril revin ei kyl lähde muuas hevin tiukka siis on prässäys jalkapuussa, kässäys. Eihän yhtä ain saa solkkii raaviskella muitkin kolkkii huokailust ei hyötyä lisää lätsii lyötyä.
Pentti Pohjola 20031019 (20031019) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu