Arvostelles jotain toista vastuuta ei hituu poista se on juuri mallia jatkamatta rallia. Tuollaisest voi tulla tapa yhtämittaa notkuu vapa miten järjet rassaavat naapursopuu hassaavat. Ei voi sanoo, hyvääpäivää katsetkiertäin ohi näivää miten vaikee valinta tekonakin, alinta. Kyllä moitteensyitä löytää ärseenä jos niihin töytää roskanpoltost, hälyihin vinotteisiin pälyihin. Naurata ei kehonhaitat palikoitten paikoil-laitat syitä turha hakea kirjo siellä sakea. Yritetään enentyä virneilmein menentyä ei jäis keljunkajoa pikkumaiseen vajoa.
Eihän kellään oisi hätää asenteis, jos nois ei mätää yhteisilo enisi porukkaan kun menisi. Siellä tuoden kantans julki vasten valoo päiväns kulki toive monen menijän nykyisellään, tenijän. Rohkeut vain laittain reppuun lyllerrystä koko heppuun ilo nurkalt kurkkisi mik sit enää surkkisi. Kamuist vielä monet elos hölmöä ois hortoil pelos mithän mulle tapahtuu tantalus jos vapahtuu. Uutta hyvää etsittäissä kestävyys se asuu näissä arjenyli harppaillen mukaviaan skarppaillen. Jotkut toki meitä kiertää että vanhat sanot hiertää leppeet tuulta purjeisiin ruusunsorjaa kurjeisiin.
Kuvitelmain koteloissa aina pienest hoteloissa suurentelun paineissa tyrskivissä laineissa. Omuut vertain, toistenhyvään erontoo saa pyssynjyvään tiet juur aatossuunnalla arjest ylimuunnalla. Pikkuhaitat, vuoriks jyrkiks et täs oltais, massaa tyrkiks onhan kussa hyötyjä tok myös alaslyötyjä. Ilon pitää tulla mukaan niurasuuna, jaksa kukaan läheisien rikkaus olon ehjäks tikkaus. Maailmal tuol haittoi riittää väkivaltaan saapi liittää kertyis rauhaan viittaavaa järjenpuoleen niittaavaa. Luonteen erot, ihonvärit aikaansaa jo vastakärit yhteiskunnat hajalla moukartempot, vajalla.
Jotenkin täs, rässinkautta naahaukses jarruu lautta hermot noinkin hallita omaa mieltä vallita. Erilaist, kun tuossa ennen hoitohommas, venyynmennen katsellaan ja kuunnellaan iloks päivii muunnellaan. Krempoist toki joten tiukkii messeväistä oloo niukkii vuottenlisää pakosti silt ei luullust sakosti. Parasta et aistit pelaa miel siin joltisesti kelaa raajois toki kipua ukkouteen lipua. Hyvillään saa olla monist vapaaehtoisesta lonist siskon, veljein ohella nurimmast ei kohella. Suvuskin ois hengenvoima lässäyksest mielensoima tuolla sarat puskittu ikämme kun fuskittu.
Kaikenlaista kuormaa selkään lisätuloo yhä pelkään voimat alkaa niukkia sen on verran tiukkia. Huvita ei yhtäänmikään tultu kun on siihen ikään seitänysin ylitse vartovia sylitse. Myönnän ettei iloo tapaa konttureissa liikaa rapaa useen vaivan muodossa elinajan suodossa. Näköjään yh uusii jaos oltanee noit siltkin paos paatti liikaa kallistuu syrjähittyy moni muu. Yhteisestkin yritetty sietämisiin pyritetty alakantin avaimil äkkinäisen tavaimil. Nöyryys tule jostain apuun hopanselkään sitten kapuun unohtelen esteitä lisäelee kesteitä.
Pentti Pohjola 20031018 (20031018) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu