20031017 Synnyinpäivänä


20031017 Ollaan ilol...

Epäilee jos ulkopuolii
roppakaupal kerää huolii
järjel pitäis aatella
toimiansa saatella.
Kyräilyyn ei kellään varaa
hyväinkahvaan näpein taraa
voittain pelonpuolisen
roippain hittoon huolisen.

Ympäristöö ei saa väistää
reiluudella tulot päistää
pelkäämättä moitteita
niittenvarjol loitteita.
Ollaan ilol porukassa
siinähän se kuihtuu hassa
antain myötätuulia
hymyyn vääntäin huulia.

Pahanpelko siinä katoo
totuudet jos esiinlatoo
kiitoksilla maustaissa
oivalteisil taustaissa.
Uusii aatteit etsimällä
arkuuttansa metsimällä
löytyy onnen avaimet
kullanhyväin tavaimet.


20031017 Huomannevat...

Kirjoittelen kiusoi ylös
ettei iskis uudest hylös
löytyis valol vilkkua
naurunsorttist ilkkua.
Moittimatta ketään toista
sokkanaulaa äkeist poista
jaksain rappui kivuta
esteet eestä vivuta.

Huomannevat, ettei tyly
lämpiimäs on somast kyly
yhteishengen hauteella
kelpaa köllii lauteella.
Aiempiaan vertaellen
myötäkulkui kertaellen
oppi ei se ojassa
tiukast etunojassa.

Pelkkii sanoi, joku heittää
jankutus ketk alkaa keittää
tekojahan tarvitaan
sekamelskaa harvitaan.
Ihmisel on lyöty rajat
niidensisäl pelkäst ajat
tahto vaikka tarkottaa
pelko hyödyn karkottaa.


20031017 Aika hurraa...

Vaikka jutut menis pieleen
kivojakin hiipii mieleen
ajanpitkin kertyneit
pysyvikskin vertyneit.
Huoliahan aina tarjol
lähtökohtans missä varjol
noita sietää pelätä
uudet ettei selätä.

Aika hurraa vauhdil eteen
saattamatta silmii veteen
kommervenkit kieputtaa
nuhjapoikaa rieputtaa.
Tuntuu ettei mitään osaa
väärinpäisest kaikkee hosaa
namikoist vaik nykäsee
ylhemmät he rykäsee.

Nenävartta pitkin tsiikaa
läsnäolo melkein liikaa
kumarteisiin katoaa
itsens ulos patoaa.
Eelleenmeno rapuil huimaa
keitoksemme liian tuimaa
mukavuus on muualla
välkkyinparis ruualla.


20031017 Päiväl viel aattelin...

Meikä on mitattu jotenkin väärin
revähdyshaittoi kun bodistain käärin
nivusist, olkapäist, selästä
eipä täs välttynyt pelästä.
Hoidossa taisi taas ratketa tyräks
jotenkin kääntynyt sellaiseks jyräks
tuntema muuttuukin kivuksi
oleman harmaaksi sivuksi.

Päiväl viel aattelin, ohittui huoli
nytpä täs illalla käänteinen puoli
ei taida löysäilkään haitast
oloisensuuntaisest maitasta.
Aiemmal kerralla raajasta venyt
nivusenpaikkeilla liiasti enyt
haitta tuo myöhemmin murhetta
ehkpä jop synkkäilynpurhetta.

Käsilläolevaa juuripa junnaan
selkoisenhakuisis yleenskin hunnaan
lähtisiit luulemat sielusta
tahtisi pehmeemmäks pielusta.
Jankannantuntua, ehkäpä juuri
purkamistarve tää ylettä suuri
tuollaisen lääkkeeksi mieltäisin
kiukutteenkähinän kieltäisin.


20031017 Nurjalle tuntuvi...

Yksinään enimmäst itseään särkee
toimien toisinaan, vailla kuin järkee
väärissä asennois nostoja
kertyyhän tuollaisist kostoja.
Monast myös johtuvat yhteisist toimist
liioiksi saaduista habitteenloimist
paikat et syystänsä ratkeaa
iloinen metkailu katkeaa.

Vahinko tule ei kello se kaulas
rukkasii pitäis siin pitäillä naulas
omassa sängyskin satuttuu
tarpeeks jos kohtalo hatuttuu.
Nurjalle tuntuvi potea noita
ärtyneenkelloja, etteipä soita
rähjämä huulilt voi puristuu
sliippainen olenta kuristuu.

Rivienvälisii lukea pitää
ennenkuin hahmotet alkavi itää
sumuista sekoinen sanelu
ymmärteen käsitteeks anelu.
Parhaimmat unehtuu, haitat vaan jäävät
näkimein edessä tunkkaiset läävät
kenelpä kuormiaan kuskaisi
ettei sit ehdointa fuskaisi.


20031017 Nivuseen satuttui...

Ajassa tapahtuu yhtä sun toista
vahingonvaaraa ei vuodetkaan poista
moisista haitoist nyt kitisen
rohkea vähää kun ole en.
Nivuseen satuttui hoidossaollen
ohjautui arkoihin askellus pollen
taisi siel hiukkasen revähtää
ei voine tuntoinen levähtää.

Helppo on sanoa, mitäpä tuosta
etpähän muutenkaan taitele juosta
pötkölleenkäydes se lakantuu
tunnossavellova takantuu.
Mulle on tärkeitä korjatut tyrät
yhäti selkeinä henkisenhyrät
vyöt ja sun rensselit viskoa
kivutta toimissa riskoa.

Nyt ei noit aatteita suoriksi siirrä
laatuisenloivuuksii uusihin piirrä
jotakin jossakin vinossa
poikkisii pölkkyjä pinossa.
Eihän tää erikoist, nurisii sattuu
ihan kun viskoisi tuulessa hattuu
kelle se kipeys kolahtaa
siihenhän pakkoisest solahtaa.


20031017 Vaik ois koton...

Pieni hönttyys monii vaivaa
tuollakeinoin lastaat laivaa
ukkopuolet juurikin
ämmäntarve suurikin.
Vaik ois koton, eukko, lapset
itsellä jo harmaathapset
yli aisain mielitään
uroskyvyist kielitään.

Ai kun kivaa soittaa suuta
höpötellä montaa muuta
naisilt kehui suitsuaa
ei jää tovit esteentaa.
Tuossa pientä hirtehistä
kommenttei silt peliin pistä
muistaa saadut nöyränä
eikä hönttää höyränä.

Askellusta ohjaellaan
sillä saaden suuntaa jollaan
kuin sit älyt toimivat
omis puissa loimivat.
Moni luulee, täs oon tappi
eikä pysty hituu klappi
urakoista suoriudun
pintaisista kuoriudun.

Pentti Pohjola 20031017 (20031017) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu