Vaikka meil on kiusanpuolet suhteellisii silti huolet järkiperäst aatellen mieltä huikul saatellen. Aistit vielä toimikunnos läikähteitä yhä tunnos ikää vaikka niskassa öinen lepo riskassa. Tietyst järsit tuppaa kroppaan hermostustkin pollankoppaan liukenee taas ajassa jaksaa viihtyy pajassa. Ettäkö yh töitä raastain kestävyytens peliinhaastain moisest ei oo tarkotus huolist juur vaan karkotus. Löytyisipä lisävuosii päiväinjatkoo mielin suosii kremppain tulles tutuiksi vähii niitä rutuiksi. Iloa, sit oottais kukkaan haaveenlaivaa laineel pukkaan kiitosmielen keventein marginaalin leventein.
Elämäs ain makuu riittää harrasteit kun föliinliittää aatost sitoo tyhjiltä välttyin arjen nyhjiltä. Jelppailee myös muistipuolta niukennellen pelonhuolta säilyis sihti selkeenä hajamiel ei telkeenä. Lahjahan on olo meille kunkin suunti eriteille avuinensa pärjäämään tauluansa värjäämään. Useenlaisii sävyi esil etevimmät onnenpesil rakennelleet linnoja napsiskellen pinnoja. Harmaa monil kehyksissä alkupää vaan ehyksissä tuoskin täytyy laahustaa kunhan leivän suuhuns saa. Tilkkutäkkii paikkaamassa hengensotkuu raikkaamassa siinkin saa jo toimia kunhan riittää voimia.
Päivittäistä kynänkulkuu rajoittelee mielensulkuu se juur tärkein toiminta kallost ituin poiminta. Työt ei suju tällä kropal sen on verran homma topal mit nyt jotain yrittää vonkailemaan pyrittää. Kahteen osaan, kulun jakaa yhteispel vast tyydyn takaa mielisyys, ja kehoinen noitten linja ehoinen. Vuodet taittaa milloin minkin kumoonlaittain usein hinkin tunto jaksaa paremmin ruho riutuu varemmin. Elämää on tuonkin takan sekoittaa vaan uudest pakan näljähommat sivuuttaa mukaviinsa hivuttaa. Ottain käyttöön loikomuksen harvemmasti avaa uksen mielenpuolta risaten vähäinskanssa kisaten.
Ilomieli, kunnonmitta toisinpäinkin heiluu vitta ronakohdat ärsyttää perusoloo tärsyttää. Selkävaiva rajottelee liikkupuolta vajottelee niska jos on haitoissa pään siin kääntö taitoissa. Leikkelyi jo viidest kehos arvatusti oloo ehos tyränneulol apuja reidenpatist napuja. Poistettuna sappirakko kipuintakii, ihan pakko takatorvee kursittu mishän mones pursittu. Kuntohoidon kintunvenys joku jahka niinkuin enys tuosta ollaan seuruussa hetkenk vaankhan teuruussa. Monis kohdis jotain kremppaa lonkkarisa itseens tsemppaa öisii unii kiikastaa nurinpäistä liikastaa.
Pentti Pohjola 20031015 (20031015) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu