Ystävät auttavat haluuvaa kyllä jarruiseen mieleen vaan jelpit ei yllä kareille kuljeksii raukkoja mitkä ei vähimmäst haukkoja. Aatoksis tietyst on, säpinää, tulta vainkaan ei rynteenä henkinen kulta tyhjänhän toki saa pyydöttä elo vaan silloisest syydöttä. Naattina pelkäst jos päiviinsä lahmaa ehdoitta turhimpii näppineen kahmaa pettymys perästä vilkuttaa umpista kallioo kilkuttaa. Ei ole poria, ei ole ytyy jäntsikkää ainetta, josta sais jytyy tyhjää on putkessa pyssyjen oleman tärkeitten syssyjen. Muutostenräväkät alkakaa tulla intoisenhalua teiltä ois mulla etsimään oikeita helmiä kivojen kunnailla telmiä. Lienen ehk laadultain sekundansorttii rynkymään haasteisna aukoiseks porttii jonka sen takana tavoite yhteisön hyöntämä navoite.
Jonkinen kantahan täytyisi ottaa elo kun huomisii eteemme mottaa puuskas ei käsiimme pidellä tuolleenhan touhus ei idellä. Raajoja säästämät hommienrytöön itseistä syvintä joltiseen kytöön siitä saa henkinen täytettä olemasoloisuus näytettä. Vislaten aina jos raitilla rallaa perässäkulkijaa taatusti mallaa aina on reppunsa lutussa lähespä tunkiol kutussa. Samaa jos, vaivoistaan valitusvirsi itseist et sääliä kaikesta tirsi miten tuot ystävä avittaa ummellaolevaa ravittaa. Äijä täs juurikin pohjempaa sakkaa nuppiaan seinään min useesti hakkaa pääsemät teemoistaan perille löytämät laatuja kerille. Yhä silt iloitsee tulleista vuosist vaikka on poikennut ohehen kuosist mielessä hellien haaveita inhoten vähiikin raaveita.
Hölmöä monest, et vikojaan listaa parempaa kanttiaan samalla mistaa useet taas vaivoi noit valita yhteisön rimoja alita. Meillä kyl joillakin pakkoinen tarve unessaolles ehk tuommosest harve kaksi jos käpeltää nokakkain jopa on asiat sokakkain. Eroaa kovin myös liikuntapuolet orpona olijal, etsijänhuolet reippaamminrappaajal vaihtoa yksiltä sijoiltaan kaihtoa. Silti on konstista onniseks tulla että tuo sorea, paistossa pulla raakaa, tai karstaa ei haluta yleenskään sekundaa kaluta. Kuin sitten askeleens lankulle laittaa toisille milloin ei olisi haittaa virheitä jokaisen kupeissa haaveet vaik lepäisi upeissa. Jousien täytyvi venyy ja paukkuu sellaisil saatavil täytellä laukkuu iloiten jokaisest hetkestä kiitellen kamuja retkestä.
Pitäisi muistella vuosienkulkuu tulleita veräjii, eitöntä sulkuu näkisi paremmin rajansa liittymäkohtans ja hajansa. Yksinään eihän tääl polkea jaksais potuthan pottuina huominen maksais kaikkisist kertyilee voimia onnisteen ehdoilla toimia. Läheiset ihmiset, kalliita aarteit heidän juur avulla välttelee saarteit joita ehk vieraammat virittää kaikes saa rennosti kirittää. Alkuisist eväistä haaltuvat taidot lörpötyspuolensa, samoin myös vaidot ystävät käskyst ei lähene into tuo sakkihin vähene. Omat on mietteet vast alkuista ruokaa juurikin toiset, te omiinne tuokaa silloin voi nauttia paljoista tarrata tosissaan taljoista. Elämää onhan vaan yksi tää suora sitten jo katkoksis huomisiin nuora mikä on tänään se auvointa kiireellä sinnepä sauvointa.
Pentti Pohjola 20031014 (20031014) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu