Aina oon seuraillut, lukuista piirii serkkuni sivuilla hulmuuvaa viirii ilmaista iloa laaminut järkeväperäisyyt raaminut. Etevät ihmiset kantoi tuo julki hyvinkin polvittain selitteet kulki koulunsa kirkkaasti läpäisseet ylemmät arvsanat räpäisseet. Sileä heillä tuo, tietämänhuikku vaikka kuin abstrakteist olisi luikku monilla erisil kielillä lähes silt yhteisil mielillä. Nolottaa tietysti, oma tää tyhmyys kaikkihin juttuihin ymppäilty kyhmyys valoa toiset saa tarjoilla pienemp ehk merkitys varjoilla. Ei ole jokainen, toisens tääl malli hirmusen laaja kun asteiltaan ralli tiede ja taide jos yhdistyy sivussaollenkin ryhdistyy. Yleenskin pidellen korvia auki mediantuutitkin antoisii lauki käsitekommeltein pinossa saattaa viel räpeltää vinossa.
Serkun vaivoiks riimei heitin toimiva on tässä keitin päivittäistä paiskoa osin tosin raiskoa. Mikhän mua tähän ajaa ukkopaha oonhan vajaa tuonko vuoksko selitän määrättömäst telitän. Rinnast löytyy yhä paloo eikä todel aatost jaloo yhtä pötkön narua harmaata ja karua. On mul serkku suurenmoinen hommelei ei osais toinen ainkaan minun mielestä nyhtäin riimit pielestä. Kiitokseni mestarille ohjelmien testarille meikän juttui esillä tuolla laajoil vesillä. Nolottaa kyl vaivaintuonti liian ahnas kasaanluonti jota en saa stoppihin peränaruu, koppihin.
Serkku laittoi mulle sivut hälhän käsil useet vivut neuvoi noita käyttämään sisällöllä täyttämään. Hetkittäisest kyllä sujui pian stoppiin taasen ujui erittelin huolia raahain alla tuolia. Jälleen serkku rupes ruoriin meikämannen mutkii suoriin pelasi taas tovin nuo vaan ei kestoo pitkään suo. Huopasin ja välil sousin aamuvarhain koneel nousin unenpöpös toimimaan jospa sivuil värssyi saan. Nyt täs auttoi sähköposti epäonnel pappa kosti muistamat, et haittoja jarruil pitäis laittoja. Tuolt kun ampas kiiruust matkaan innostuinkin tehol jatkaan ysiviiskö lähetin räppäilyitä tähetin.
Fobiathan mua vaivaa itsetunnolt pohjaa kaivaa ylhääl alkaa huipata sujetuissa nuipata. Ahtaassa ja pimeässä hallinnas ei hetkin kässä mielikuvat vallalla tukevuus se rallalla. Yleisissä myöskin haitat kunne huonuutesi laitat pitkäjatkuis tilanteis olemisen pilanteis. Hyvyys kyllä kiikarissa ukkon, poikaviikarissa tät ei järjel oivalla elämäs ketk loivalla. Lähtöisiltään haitat pienii kohoo vaan, kuin sateel sienii ulkopiirteet hävettää riuhtamuksii lävettää. Ei oo hätää, sanoo järki vainkin sihtaa moni kärki tuskaisuusko hädästää mielimistään etäs jää.
Hyvätahto joskus kumoo auttama et liikaa lumoo osaamankin varjolla erehteitä tarjolla. Luulen että näin sain tyrän keinot kun ol lähel jyrän paik jo ennen ratkennut tuplast ilo katkennut. Varma en tuost vielä ole hoituriikaan, siitä pole mul on ratkot kohtani samal, miinusjohtani. Oispa pelkkää luulonpelkoo tulematta tänään selkoo ilmankin noit vaivoja uppousten kaivoja. Muistanut en jarruu painaa vaisto vaikka antoi lainaa hätää pöydäl virumaan jälkeen tuota kiruumaan. Puukotteluu uutta pelkään itsee viimehetkeen telkään mahdottomast kipeää siksi raivuust lipeää.
Pentti Pohjola 20031013 (20031013) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu