20031012 Raahustuksii


20031012 Monet täs nuo...

Ilo älä multa huku
kainalossain yhä nuku
riivo ylös ojasta
huolta pidä pojasta.
Jolla kyllä liiast vuosii
muutenkaan ei tänäist kuosii
sivuroolis sulppuillee
vähyyksiä pulppuilee.

Anna taitoo, nähdä, kuulla
järkevästi juttui luulla
ettei esteaitoja
kunnostele taitoja.
Monet täs nuo, oheenmenot
lahkeenpunteis kiinni tenot
yhä tarjoo lohtua
sen on verran rohtua.

Opeta, et kamut tärkeet
tuolleen sietää eessä märkeet
lähtemättä lätkimään
saantojansa pätkimään.
Pieniä nää haaveet mulla
käsitellyiks siellä tulla
vähist rinta rikastuu
tattiksia hönkää suu.


20031012 Mitenpaljon järkee...

Elämä on hetkenpesti
kelpoisesta samal testi
mihin koriin laitetaan
viikattuna taitetaan.
Saako ylle päivänpaisteen
taikka, työttömyydenmaisteen
lähtökohdat ratkaisee
venyykö vai katkaisee.

Mitenpaljon järkee pollas
siinäsuhtees kestää hollas
rappusille kivuten
omuut etuun vivuten.
Hyvinmennen, eukko, lapset
aiemmin kuin harmaat hapset
onnentiellä tallattu
virheensivu kallattu.

Vähemp osat duunii puskee
silti huomen, harmaanruskee
rahat vähii taskuista
niskanhikee laskuista.
Useil teille vipattuna
ankeisiinkin kipattuna
rennonolo ravittais
huomiseemme avittais.


20031012 Mieltä sit yrittää...

Yleensä elo on vaivaa ja työtä
ilonkinhippuja tietysti myötä
vuodet ne vilistää silmissä
kiinnostuskohteita filmissä.
Hiipumasuunta on tietysti eessä
aaltojenliike se laantuvi veessä
tarviten ulkoista tukea
päiviään kirjoihin lukea.

Mieltä sit yrittää vireenä pitää
korvienvälissä jatkuvast itää
sapluunat saattavat rajoittaa
harjojen korkuuksii vajoittaa.
Ihmisii, joilla on ulkoista tukee
riemummat rynttehet yllensä pukee
ei tarvi nurkassaan niiskua
lähespä, ettei jop hiiskua.

Keinojenhallinta vuosissa vähii
nytpä ei tulekaan kutsuen lähii
tyhjä vaan vierelle virittyy
entistä heikommin kirittyy.
Jokaisel jouset ne ikäisnä jäykkii
monetkin kiusaiset kupeista näykkii
oltaisiin iloisii saanneista
kohtalon keveistä jaanneista.


20031012 Pelko pois...

Niukkenee ain riimisaalis
vaikka kuinka innoin haalis
yhdelpaikal ollessa
tymäkkyyttä pollessa.
Rustooheppaa tarkottelen
pelonpoikaa karkottelen
jaksais kynää rutistaa
värssyi hihast putistaa.

Tietenkin on jossain raja
minkä yli ettei aja
äly kun on tynkänä
huomissato mynkänä.
Pelko pois, ja rohkeest eteen
satimia laittain veteen
onnella on osotteet
minne viskaa posotteet.

Avuksi tää kelvost luontuu
kymmenvuotten taakse juontuu
sieltä lähti kipinä
jatkuakseen vipinä.
Ympäristö antaa aiheit
myönteisiä, sekä kaiheit
tuota tietä tallaissa
välil rypöö kallaissa.


20031012 Luulenpa et...

Tukossa täs ukol mieli
hivututtuu oloon pieli
joko joutu kadonnut
riimilähteen padonnut.
Eikö enää sitä huvii
tarkentaa mik ilonkuvii
riemunrenkait edessä
hopeenhohtoo vedessä.

Luulenpa et hetken poissa
kohta räplää innoin noissa
yht ja samaa tarinaa
ikäukon narinaa.
Kuin ne hommat hoitaa pitäis
tulosta et kelpoo itäis
kuvitelmii kukassa
entinen ei hukassa.

Vähentyy myös päiviltänsä
altistuiksee näiviltänsä
saanti luonnon antama
pikkustuttuu kantama.
Hyvillänsä saadust ajast
jotain pientä ulos pajast
mielenrauhan muodossa
juttupuolten suodossa.

Pentti Pohjola 20031012 (20031012) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu