20031010 Juoksutteita


20031010 Milloin mitä...

Ihmismielten eriasteet
sisältävät useet lasteet
nöyrimmästä vihaisiin
ohuummasta, lihaisiin.
Pitkää, pätkää, tiellä marhaa
useellakin olons harhaa
kuvitelmat kukassa
järkiperä hukassa.

Ystävyyteen yrittäissä
samaan sänkyyn pyrittäissä
lapsilaumain keskellä
orvontuntuu leskellä.
Milloin mitä ronkkimassa
päihtyneenä konkkimassa
tuollaisia juttuja
selkeyksii, suttuja.

Hyvä olla polunpäässä
niin juur ettei järki jäässä
kiinnipitäin toivosta
etähällä voivosta.
Rehellisen reppu seläs
minkäänmoista hidust peläs
täyttymys se tarjolla
oma kohtans varjolla.


20031010 Tällaista tasaista...

Laiskuus täs liepeistä repii ja nykii
hyötyinen edentä vastahan pykii
mieluusti sanoja sorvailee
yhtä kuin kehoisest lorvailee.
Henki ei nukuksi tällaisis toimis
jotenkin kokee, et himppusest voimis
ihan vaan omalla mallilla
söhräten säkeittens tallilla.

Mediantarkkailuu einehen lisäks
silmillä seurailuu, vahvuudennisäks
rukiista limppua kitusiin
harmuutta hukaten hitusiin.
Tällaista tasaista ukolla kulku
enemmist mielellään voikin jo sulku
aatellen, huvit ne takana
sil linjal valkeena lakana.

Onhan täs tuurilla vinhainen osa
tyhjennyt aikoja järkinen posa
josko se tuntoon ees tarttunut
kuuta kuin nousevaa varttunut.
Näinkin on elossa, suolaa ja makuu
yhäti tuollaista runsuudenhakuu
uskois, et lopu ei saavista
nykyisten määrien kaavista.


20031010 Onneksi tässä nyt...

Vanhalla ukolla lapsen täs sielu
piirleikintapaiseen yhäti nielu
muut ovat kivien takana
nollan sen mallissa lakana.
Riimejä rustaa ehk elonsa loppuun
tuskin sais konetta aiemmin toppuun
sairaus voisi silt vajantaa
kyvytteen lähettyis, rajantaa.

Onneksi tässä nyt näppöset liikkuu
aatos se jotenkin pikkusest kiikkuu
jatkaa vaan kasoille mättiä
tarvimat tekemiin nättiä.
Rosta mul pärstä, ja yhtlailla aatteet
kovinkin tymäistä, henkistensaatteet
syömmelle lääkkeenä lainotaan
hankalaintuloa vainotaan.

Ihmisenmalliseks itsensä kokee
lähespä tällaisii toisetkin, hokee
persikkapinnal, ehk paremmal
yhteistä iloa varemmal.
Tällä ei lääkitä raihnaista kehoo
sieluisel suunnalle juuremmin tehoo
antaen uusia avaimii
kourihin lopaten tavaimii.


20031010 Ettäkö täytyisi...

Tyhjää ois elää, ja tyhjää ois olla
harteilla onttona, kupooli, polla
aatoksen alkua tiedossa
siinäpä kestämää siedossa.
Pienikin puuhailu tuulettaa mieltä
lähteissään innolla liikkeelle sieltä
uusia tuulia nuuhkien
ohitse yleisten ruuhkien.

Ettäkö täytyisi osata ensin
ihanhan itsekin siivittä lensin
kanan myös moinen tää kapsahdus
tunteman sykyyksen rapsahdus.
Näillä ei nosteta lippuja salkoon
unelmoit alkaa vaan nöyränä talkoon
hitsi kun sisältää viihtyä
ukkonkin jaksaa näist kiihtyä.

Muunhan on suosiol viskannut luota
riimeilyl kartettu henkistä suota
enemmän tartte ei ponnistaa
hatustaheittäen onnistaa.
Kysymys leikistä, vakavainmyötä
niuhasti aatellen, tämäkin työtä
liikkuillen yhdessä kohdassa
huomistensuuntaisiin johdassa.

Pentti Pohjola 20031010 (20031010) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu