Välil höpsii tunteensaral oottopuoli liikaa haral pettymyksiin sukeltaa anteekspyyntöö mukeltaa. Ihan väärin kässäelin nurinpäisest mietin pelin yhdeltsuunnalt tsiikattu alustperin liikattu. Näitä tulee, herkäntielle oppaana jos pelkkä mielle unenlailla väräjää herätessä täräjää. Köntältänsä ylös kipuu sormitellen uudest vipuu taasen maahan mötkähtää arpi sielunsyjään jää. Elämäs näin maustepuolta huomisesta löytyy tuolta seulomalla omia voipi löytää somia. Kukaan ei oo estämässä puuta poikki vestämässä jonka oksal olemme rukkiamme polemme.
Elämänarvoja tavoitteenpäässä hölmöä viruilla horteisenjäässä avata silmät ja omia olennanhuolista lomia. Ihan vaan kohdassaan kehitet hakee jokainen tietää et siellä ei lakee kirjoja, lehtiä, kourahan siitä vaan intoiseen tourahan. Laiskuus kyl hankala, pohjaton este sellaises homehtuu intuudenneste pankolla päivät jos kuluttaa tietysti edisteen suluttaa. Pitäisi aatella, lahjojenpuolii keveisensorttisii niskassa huolii helppo ois pidemmäl ponnistaa yritehenkist ain onnistaa. Koulujakäymätön, taitonsataval siinäkin hyötyjä riittelee laval hamuaa jotakin järkevää tunkien sivuhun särkevää. Olentaan ylempää hakien voimaa ihan vaan hennosti, tunnossa soimaa renklaavat alkavat vähentyy hyvien heijasteet lähentyy.
Katseltais eloomme vuosiapitkin turhaanko toimiain roskista kitkin ylen siel sekavaa sorttia mallailkhan monasti lorttia. Toki ol kiireisii sesonkitöitä joissa pit kiristää tiukalle vöitä metsässärähminnät eniten hevosilkynnötkin, teniten. Lannankinajossa heilutti hihoi keveetä raappailla roskista pihoi säkkienkantelut tutisti voimienrippeetkin putisti. Pikkusel laihalle haasteita riitti tuohon viel ylisen ehtimän liitti retu se saantoja vähenti hauistenherpoja lähenti. Siltikin joukolla sutjakast sujui paattimme pätköittä kurssillaan ujui rutunkin nappuloi kutitti maalia seinihin sutitti. Vajuudentuntu ei liepeistä hellää reppuhun kiviä kuvasti tellää oikein ei ohjeita lukenut lähellemenoilla tukenut.
Pitkästys on kelju juttu ryvettyy siin hengennuttu valo lampust vähenee katastrofi lähenee. Ei sais päästää palaan pinnaa montustansa ylös vinnaa riskimmästi rutistain haitat liepeist putistain. Kokemus ehk kuviteltu aatteenparis huviteltu vailla täyttä tietoa syvemmältä, mietoa. Huumori on ilontuoja monelt taudilt tuhti suoja annettais sen hallita päiviämme vallita. Johan oikeis jyrkät mutkat syövereiset kaikkois kutkat nauruks voisi laitella rintaans ruusun taitella. Olemisen esit eessä kieppuroita peräveessä melakoidaan huomiseen eväksensä tuomiseen.
Pentti Pohjola 20031007 (20031007) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu