Vapahalle tässä heitän sekasopan ihan keitän ilman valonvaivaa nupist moskan kaivaa. Tärkeily se pelkäst jäykkii arjenharmaa lievet näykkii potkaistaan tuo hiiteen keveit loimii niiteen. Jos näit sihtaa tärkeel mielel osote on varmaan pielel -sanomata, ilman hosahutin filman. Laiskotelles kynä liikkuu mieli tyhjänpäällä kiikkuu huumoriksi miellän totisuuden kiellän. Keikkaloides hukkuu suru avaralta näyttää turu merenvälke hurmaa ikävyyttä surmaa. Vanhan ukon vapinoita ilkikuri kapinoita paatti menee kivil sanat vääräl rivil.
Huonommuutta tuntemalla iskeehän se oloon halla noita pitää välttää mielensyrjää jälttää. Onnetonta kuivalt onkii jätekasoi ikäns tonkii laaduista jos haku muuttuu vellin maku. Kuvitelmain antaa juosta noustaan eheänä suosta tottumusten lisil huisin harvoin pisil. Urotekoin yltämättä silti nälkää kyltämättä rehellisten jahdis omassamme tahdis. Antaa hitsis unetuttaa lonkanvedon punetuttaa jos on siitä tarve räpläelyst harve. Kiitossanat käytännössä ei vain plarein täytännössä olohan se maistuu ilonpullat paistuu.
Yhdel pääl kun mietintöjä kapehistaa tietintöjä enemmäks ei veny siin on ohut meny. Voimavarat kapenevat tunnonsyrjät apenevat haittaisia kulkee piirist äijän sulkee. On kyl omat värssynväännöt joit ei koske moraalsäännöt -anteeks, ei noin toki hutoipaikas, loki. Rehtiys se jemptityttää kuka täällä meitä kyttää pulliaisii ollaan ei tuu vettä jollaan. Virallisest ukkorukka jolta karisseena tukka rähmäsilmin sihtaa osaamistaan pihtaa. Kehitetään uusi filmi tulee totuus varmaan ilmi liukastellaan tiellä huipparoival miellä.
Siitä tulee varmaan tauti elämästä ettei nauti huoltaa heti pitää kipinää taas itää. Lähtemällä ovest ulos sikiääpi ehkä tulos minunko tää vikaa entruu ehjäks pikaa. Kivet ei saa sammaloituu olonterä, mammaloituu rautanauloin syönti haitoilt, etulyönti. Miksi pitäis täällä riehuu lipun oikoisena liehuu järjenkanssa mennen sehän tehos ennen. Taapeleita pystytetty voimat loppuun rystytetty eikö se jo riitä hatikapsit siitä. Polun pitää jonnein viedä umpiperäst eihän tiedä heittäkää nyt valoo loppuu turha haloo.
Elämätön olo painaa niinkuin tinkis jostain lainaa riittämättä haasteisiin uppoomalla raasteisiin. Ole siin nyt sirkeänä hengeltänsä virkeänä ilman kamun kajoa pakost lisää vajoa. Hyppyytteleet huviksensa täytyis taipuu kuviksensa ihan rostal naamalla syntymästä saamalla. Mul on tässä omat kujeet sisältäen peruslujeet ainakin nyt aluksi tiedä muuttuuk haluksi. Koppavuus on poissa kuvist laitetaan vaan ilonhuviks nöyrän elkeit oppimaan valoisuutta koppimaan. Remua ei pitkään kestäis alkuunpäästyy, mikä estäis ennakoidaan toimia säästäskellään voimia.
Pentti Pohjola 20031003 (20031003) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu