Nyt kun on tät joutoaikaa tunnonpuolta vireest kaikaa arkisella taval olematta naval. Syrjäkylän loppumutkas tääl ei olla missään kutkas vanhan ukon nahois hyvis, eikä pahois. Aamuin hivuu hiljaa pystyyn oottain kipent älynystyyn sitten vettä kiehuun leukaperii riehuun. Korppua, tai pehmeempätä etehens ei mitään jätä vatsa noist kyl viruu mikä toisaalt piruu. Ruokahalul ei oo rajaa illallakin kaapil ajaa jotain näprimistä lukkoon, eväst pistä. Taisteluita hengentasoil miksi luistuu ruokakasoil viisaus jos voittais ahnehtimast loittais.
Päivittäisest riimei skriivaa se on elol, nostohiivaa hetkisten vain pätkis kunne tunnot kätkis. Mielessä kun aatos huljaa leikkitunnoin siellä puljaa hakein vanhoi muistoi sieltä sorei puistoi. Kaikenmoista kivaa sattu vinost päässä lätsähattu paimenpojan tiellä autereisel miellä. Nykyistäkin innoin tarkkaa vaik ei suomes enää markkaa jakolaskuu kuudel läpsäkällä uudel. Vuosia noit rullal kertyy niukemmasti puuhiin vertyy se on selvä juttu huomaa, vieras, tuttu. Askelees on lyhennystä köpötykseen yhennystä nivelkulut rassaa lähtemisii hassaa.
Puittenlehdet kellastuvat ruskasta nyt esil kuvat maisemassa värii riittää aatostalteen liittää. Takana on kuuma kesä kolmetviikot. tulipesä enimmille paratiisi ukol tälle hiisi. Läkähtymään läksi noissa kuumenneessa kotikoissa tuuletinkin humisteli vaivan alla eli. Nyt jo kantuu puita uuniin mielellään käy tuohon duuniin varpaat pysyy siten sulas ettei horkas, pulas. Syksynelkeet jokapuolla kasvustot ne alkaa kuolla ruska tarjoo, värikeiton taulumaisen peiton. Hyvästei siis heittää suvi lomalaisten paras huvi kansanjuhlis käynteinensä putsis näynteinensä.
Omas kodis pientä puuhaa enimmin vaik jouten luuhaa imurointii, halonkantoo silmäillä myös rantoo. Eineenlaitto päivittäistä kaikenlaista kertyy näistä jot ei tule aateltua hetkin saateltua. Petivaatteit kantain ulos siitä, raikasteisen tulos likarytkyt pyykkirumpuun järjestystä humpuun. Riimit vievät pienen tovin soitannoilkin aukiovin lehdenluku, telkunruutu mikään eihän muutu. Tietokoneen ääreen hetkeks niinkuin uteluitten retkeks internetin, senkin avaa minuuteissa tavaa. Siispä aina jotain menos yhtäpäät ei selkäkenos kiikkustuolin jättää rauhaan tarttuin puurokauhaan.
Pentti Pohjola 20031003 (20031003) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu