Monia haasteita matkalla kohtaa vuosiensaldo kun suurenee tyhmyyden poluinkin ajoittain johtaa ennekuin käsitys juurenee. Ole ei etevä, syytä on tietää kun sitä jatkoa hamuaa pitäis myös moitetta ilommin sietää arki kun nollaisii lamuaa. Elämä itsessään, palkinto parhain vaikka ei tasapäätaitoja parasta huomata seikat nuo varhain kaikki ei yritteet aitoja. Useinkin kirves se kivehen sattuu toiset ne ohitse pyyhältää jalkoihins viskoilee tuollosest hattuu kelkasta kauas kun etäs jää. Annetaan ymmärtää, pienestä lähtee ukko kun yritteen virittää siinä ei haeta taivaalta tähtee huonommuus pelkästi kirittää. Nöyryys on yhäti nostava voima ilookaan eipä sit kuopattu oma vaik sätintä, päivittäin roima ehdoint ei tuolloinkaan ruopattu.
Henkiset aseet jos terämmät oisi piilulla puita noit kumoisi rasitteenhaastamat esille toisi yrityspuolellaan lumoisi. Äijältä loppuivat pakista eväät keho vaan portsua kulutti tunteiselt suunnalta harmeni keväät avuton mielteitä sulutti. Oisihan varmasti jollakin hyllyl meikäisen nimelkin painoa eipä vaan sisua suuntautuu myllyl haasteet ne tärsytti kainoa. Niukoista oloista lähdöt ne oli lapsestalähtien kutisti juuri, et eineksens eteensä koli ankarast sielua rutisti. Ihan kun kohtako kädestä ohjant syväntein ohitse saatellut ruuhi vaik monesti esteisiin pohjant kipeimmät edestä maatellut. Pilkistää ilokin hetkittäin tänne kaveripuoli kun kulussa omuudes senverran lerppuna jänne yksinään joltises sulussa.
Nuorena vilistää huoliavailla tuntemat tunnossaan tuskia vesien äärillä, vuorisil mailla missään ei tipastkaan fuskia. Otettu vastahan äitimme huoli elämäntietä kun punnittu kaikkinen kopeus sellaises kuoli vääril ei virkkeillä runnittu. Sitten jo omilla jaloilla horju nuoruutens aikaa kun asteli olemanharmaita niskoiltaan torju kainuus vaik hikisil kasteli. Eipähän löytynyt vastetta luuloil kotihinlurpit kun alotti vaikka kuin höristi aistinsa kuuloil harmaalla päiväänsä valotti. Uskallus puuttui, ja kaikki sen myötä pelko kun paukahti pykälään turha ois enentää suunnallaan työtä yksinhän kuitenkin lopult jään. Näilläpä malleilla vanhaksi varttu haaveet silt evääksi oletti kehnoihin keinoihin hädissään tarttu pusikonsuuntaankin poletti.
Mieltä voi juoksuttaa aamusta iltaan eikä se puhalla väsysti ainahan aineksii löytyvi siltaan kehoisest vaikka kuin räsysti. Turhia turkistaan yrittää poistaa iloja kukkuroiks kasata huomisenvalo näin sirkeesti loistaa vaakitteet vaistolla tasata. Elämänyhteys näinpä ei säry toinen on jatkuvast kuulolla ohi se viistävi haittaistentäry ratsastamatta kun luulolla. Aina voi pakata resuisen repun tassua toisensa etehen luonnossa kulkevan huomaavat hepun rennosti runnovan retehen.. Juurikin, paatti kun persuksen alla tuhdolla kiva on toimia laineittenläikyissä, purjeista malla aistiksii uusia voimia. Ihmisen tielle on huoltoja tuotu ensiks jos silloin kun synnytään soreaks maailma paikoittain luotu tunteella aatellen hukkaa jään.
Pentti Pohjola 20031002 (20031002) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu