Kanssakäynti kevii mieltä helpotusta löytyin sieltä teatterit, kapakat liikkeellähdöt napakat. Ihmisseura paras lääke tylsistää jos elonkääke kotoo meit ei haeta ellei itse saeta. Yleensäkin kansanjuhlat kommunoinneist noissa tuhlat sukupuolet remuaa hyvää safkaa samal saa. Sivistävää, kaikkityyni poissaolo oma syyni ulos nuoren luiskahdin korpieloon tuiskahdin. Meillä kävi koton joukkoo eikä mieltänt haitaks loukkoo uskals suunsa avata Virojoel ravata. Nyt ei sujuis ulosanti juhlapaikkaan vaik ois kanti habitus se hukassa kaljunkiiltoo rukassa.
Addikteista hengel taakka itsemielest usein raakka piilotteluun hukuttaa vaikka samoi tukuttaa. Riippuvuus ei pelkkä hyve enimmin siin, sielus ryve hiiskumatta moisesta saadaan selvää toisesta. Noista kertyy elonesteet rankistuvat arjenkesteet ihminen siin romuna haavekuvans tomuna. Lärpätä ei juuri noissa vikaraiteist lapsuuskoissa harminhukkaan väännytty parast vastaan käännytty. Urheilukin addiktoistaa rentouden tyystin poistaa alkoholi haittoineen muutkin päihteet maittoineen. Sielu jos se pakotuttaa karmehilla sakotuttaa sarvipäänk tää alistus hukkuin järjen valistus.
Joskus tökkää pahansanan rakostellen kiukunhanan sit ei todel haluisi huomisissa kaluisi. Tilanteit voi edest löytää rajaisiin et äkist töytää ehtimättä aatella järkisesti saatella. Näinpä joutuu hikoamaan vähyyksissään likoamaan mainepuolen mustuissa noissa kintuilkustuissa. Paitsi jää, jos liiast pelkää takalukkoon silloin telkää avaimet et hukassa kostee niskatukassa. Hämminki se ohi luistaa vanhankansan jutut muistaa yö kun perään nukutaan jälleen ilost kukutaan. Monenmoista sorttimenttii ihmiselle lyödään tenttii vaivaksemme heitetään sopas sieluu keitetään.
Tärkeintä et homma hoituu yhteiseksi eduks koituu raami juuri tärkeä painotettais järkeä. Kuvitelmat, kurispitäin uutuuksia linjaan itäin näillä mennään vuosia hamuumatta kuosia. Pysyvyyttä, alust loppuun ei kyl silti liianhoppuun vähän leikin varjolla mahiksia tarjolla. Ollaan vapaast, äly sulas näin ei ykskään nuppi pulas hyvittynee hollimme duurittuiksee mollimme. Alanteitkin ylitellen mukavia sylitellen tarkoitusta hakien kera olon lakien. Joskus vetää vesiperän hukkaellen näpeist kerän siin on luonnon sointua ehdiskellään tointua.
Pentti Pohjola 20031001 (20031001) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu