Mieltä voi kuohuttaa vähäinen taito siitä jo äreentyy, sanoilt et vaito ihan kuin kieli ois kadonnut elämä luukkunsa padonnut. Kymmenenet vuodet jos tuollaista sorttii tarpeetont rynkyillä enää sit porttii aika on ohitse pyyhännyt koslille sen ettei kyyhännyt. Silti on sijalle jotakin saanut henkensärippeitä ulommas jaanut tyhmyys se paistavi paremmin vaiht-ehto, syrjemmin, aremmin. Olemanilta kait kohtsiltään käsil uurteittenlisäntä runsasta pläsil helpompi, kun tuot ei aattele kuvitteit ryteikköön saattele. Lämmintä lykkäsi kesäiset päivät painajaismaisena mielehen jäivät juuri ne, hikeväinhaennat normaaleist, etähäl paennat. Nyt ollaan syksyssä, allakanmukaan vastahan jupittaa tuskinpa kukaan muistettais mieltämme piristää iloa sielusta viristää.
Tikusta asiaa, niinpähän juuri epäistenkohtien suma kun suuri omassa itsessä enintä muualta lisäinen tenintä. Koti on koti, ja viihtyisä loukko jonne ei toivottu, remuinen joukko nykyisin kutsuu vaan kuunnellaan piirusteit toisiks jos muunnellaan. Oikeaanosunut onhan tuo toimi hedelmii käskyst ei mielikseen poimi lähimmät kamut kyl ymmärtää immein jos ovensa sisäl jää. Maailma heiluttaa heppoista purtta siellä ois kintuissa ärhäävä hurtta pollaris pitäen paattinsa takailee huomisen saattinsa. Erakkoluonteen on näkyvä puoli ihmisen sisäl kun askaroi huoli noista ei torvena laulaisi pikemmin peitteisiin paulaisi. Syyttelymieli, se ehdoitta väärin järkevin lukemin, tukevin säärin huomista rohkeast moikkaamaan kiukkusenkuopasta loikkaamaan.
Ihmisen mieltymät paljolti määrää kuinka hän toimii, ja kuinka hän häärää ottaako muitakin suuntia järjellist, tarvii jos muuntia. Laita ei roskia tulella kyteen naapuril hommat siin menevät syteen tuuli jos tuoksuja kuljettaa ovet ja ikkunat suljettaa. Härkäpää luonteet ei aattele toista pitäiskö kumartaa rajalla moista sytyttää nuotion halulla homma jos pitkästi alulla. Karisseit lehtiä sielu ei siedä täähän se tuttua, kompostiin viedä ottakoot aromit nenäänsä löytäkööt lääkkehet tenäänsä. Syksy ja kevät on pahinta aikaa jolloinka rapsutus intoinen kaikaa kohta jo tikkuja raavitaan lisääkin roinia haavitaan. Onpahan mummuilla taaperruspuuhat siinä jää sivuhun komeroinnuuhat märkä kun kituvast käryää vahingonilosta täryää.
Pihanseudun kasvustoista montaa mieltä ollaan noista toinen laakeet haluaa joitain moinen kaluaa. Saisi olla puuta, puskaa lisää vielä esein kuskaa rehevyyttä suosien ohi muotikuosien. Näinpä joten aatteet ristis yhteensorvuu lähes mistis käytännös vast näyttäytyy miten tulos käyttäytyy. Ransimatta, röyhyst puskee viheraaltoo, eikä ruskee toisinpäin taas outoa lanitetuist noutoa. Totutteluu muutos vaatii itsel kestoisuutta laatii jompi homma oliskaan sietävyyttä sille vaan. Kodinlähel toivois nättii puist ja pensaist, esilmättii siitä kesä keventyy mieliala leventyy.
Pentti Pohjola 20030929 (20030929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu