Itseä kun piiskaa huomeen sävykkyyttä silmäluomeen tuleneepi tuossa juu helpompata kaikki muu. Olemista pitää säästää ylipuhdit, padast häästää vailla moitteensanoja -ranttaliksi panoja. Näkemällä, värinruskan hämyisempiin ajankuskan oivaltanee oikeesti eikä tipast soikeesti. Ajanrattail köllötellen tyhmästikin möllötellen hamuskellen tietoa joka lisäis sietoa. Onnentunne, tule tupaan kohennusta tässä lupaan rautalangast vääntäilen soveltuvaks kääntäilen. Lähes totta, toinenpuoli eipä jyrää hautaan huoli ilonräiske sytyttyy kompakuopat mytyttyy.
Tohtisipa toisin toimii etsiskellä vireenloimii yhteishyödyn tiimoilta karus kylmänviimoilta. Pelkureita kaikki sysii arvosanaa, ei ees ysii tuolin nurin tarjoaa olemaa se varjoaa. Ettäkö on, hutisoppaa ilmast käsityksen koppaa saattaa nappiin sattua heitettäissä hattua. Leikkimielel luriteltu totisuutta kuriteltu eväslääke enentää sujakoiden menentää. Rohto paras, yhteenkäynti halmehilla siten näynti akat ei voi torua -laiskottelust porua. Moitteensanat tapaistavat äärirajoin kääntyy vavat ilonjatkos olemme yhteistallaint polemme.
Syksyntuulet nurkkii pyyhkii hölmöö moisest alkaa nyyhkii elonratas vääntyää muistoo meistä tuskin jää. Annettu on osasemme levitetty posasemme jos ei riitä, hukutaan rauhas moisest nukutaan. Yliminän väistelyitä ampumattomia pyitä pureskellaan eväitä tulee uusii keväitä. Onnea on pelkkä elo jonkunmielest täys vaik kelo sydäntunnot raksamas eteenpäisiin jaksamas. Ilostuttaa yhä huomen aukaistessa silmäluomen ytyy vähän tähteenä mielennöyrä lähteenä. Pupitetaan vaikka orvost hörpäskellen riemunkorvost lauhtuu mielen sakeat esis uudet lakeat.
Asianlaitoja pitkinhän sitä muutenhan elämä oisiko mitä pitävi tallustaa huomiseen uusien juttujen luomiseen. Yhdet ne yhtäällä, toiset taas erist kiinni he pitävät ohjastenperist ettei ois suruja liepeissä onni se oikeissa kiepeissä. Rehdisti ryhtyen jokaiseen työhön kapineet laittaen killumaan vyöhön pihtejä, nipsuja, renkaita sapluunansorttisii jenkaita. Älliä päähän ja hotua menoon noilla ei eväillä jouduta tenoon moikataan kamuja kunnolla huolienhäiveit ei tunnolla. Siinähän onnen on pakkokin potkii elämän evääst kun ilolla hotkii pitäen antamans sanansa tarkkaillen, venoses vanansa. Virheitä ei pidä taakakseen ottaa huomisen saapuissa suunnistet sottaa meinigin hereillä pitäen uusia aatteita itäen. -:- Maailma aukesi pimeään -tuuli humisi nurkissa Ketään ei tullut sisään -ihmetytti moinen sitten puhuri paiskasi oven jälleen kiinni -:- Sinuna etsisin itseäsi -kysellen, vaikka minulta Näetkö jotakin erikoista -onko hyvyyteni tallella mistä ajatus taas alkoikaan -:- Haaveet herättyvät -ja jo yhdestäkin katseesta Petollistenkin oletteitten aikaansaamina -laittauttaen lähtökuntoon ilman, että ovi edes aukeneisi ihmiselle -:- Noin vainhan sitä -tullaan ja ollaan Mitähän huomisissa -asumaanko ajattelit pyörräppä pohdintasi -:- Aika valvotti itseään -luomalla määritteitä Kuka voisikaan, enemmän -sääntyisi taitavammin ilmanhan, happeakaan ei olisi -:- Nauru oli äänekästä -ei tuntunut tutulta Kyselisin, kuului sanovan -haen hyvitteitten omaajia ja teiltäpäin näkyi valoa -:- Pieni mies, isot saappaat -mitenkähän noilla joudutaan Liikevoimaa ainakin tuplasti -yksitoista kiloa yhteensä harjoitus tehnee mestarin -:- Kuvitelmien kukkasiako -että, ihmemaassa Ajan ja paikan passatessa -ylettömässä enentymisessä ja pienimmille purtavaksi
Pentti Pohjola 20030929 (20030929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu