Neljä ain riimiä peräisenkanaa avataan kerralla levälle hanaa tuntisen tuossa saa turhertaa koneella perästä nuhertaa. Ei ole toisaalta liiasti poissa hetken vaan sähläys kuluttuu noissa medianmutkat ne tutkittu yleinen olenta sutkittu. Portsua lapettu pöydästä kitaan valinnut olen täs, keinona hitaan sopinee ikäisel ukolle etananvaellet tukolle. Ruudun sen sihtailu illalla auttaa mitäpä milloinkin toosasta lauttaa ajoin se kysyykin sisua ylen et eineetönt nisua. Kaiken tään annin kun ymppäilee yhteen sitoilee samalla, saantojenlyhteen tullut on, taltehenlaitettu vähimpäinkantama taitettu. Uutena huomena kierros taas alkaa eikä saa puolienvälihin jalkaa arki näin vyyhteytyy kerälle tännekin, korpienperälle.
Elonsa autioo pakosti kohtaa yhteinen kulku jos erantoon johtaa ojasta vaikea virota sattumust perästä kirota. Täältähän mokia vyörytin liikkeel sattumanvillenä, juurikin kiikkeel haittojenlevintä pullistu uninen läähäily mullistu. Henkisis tällaista ryminää riittää pikkusii piriskoi arkeensa liittää ihoonsa syvemmält kuoputtaa muistia kohdassaan ruoputtaa. Lähespä tyhjästä onkia alkaa hakien silmästään, haittaistenmalkaa aivan kuin tarvitsis torua soistaakseen vinkuranlorua. Mitä nyt milloinkin lippaasta nappaa saaduilla aineilla seinäänsä rappaa jonka sen pystytys puolinen nimeltään, kestoisen huolinen. Kivaa silt marhata olemainteitä parasta juur, ettei ytimii peitä tuoreustakuu näin voimassa messevä musiikki soimassa.
Ihmisten luonteet on hirveän monet eikä siin mallailla voinekaan konet sävyjä, tunteita, tuoksuja hönttyrää perässäjuoksua. Parhaiten juurikin selittää mielii ettei oo kolhittu olemainpielii vaikka ei lupaa näis kysytty kohtuisest reitillä pysytty. Syvempi sisältö useinkin hukas tuhannet tökeröt, röyhäten kukas jotka jo heittäisi jätteisiin kaikkisen kauimpiin mätteisiin. Hitutsest arkista puuhaa viel esil soimoa tuupaten elommil vesil noin voisi siistimmin sointua aiemmist alenteist tointua. Mielteet ja haasteethan arjessa eroo luultavast kömpelöst nöyräilee veroo ällistä notkee kun puuttunut jumimmaks sointuvuus muuttunut. Yhteist kyl haentaa etsitään tuolta puolittais taatusti, kiusaa ja huolta varvasta visummin vippaisi saantoja laariinsa kippaisi.
Aikansa saatossa eväitä löytää ihan jop tuoreeseen toisinaan töytää kylläkin henkises mielessä ujutteinsanoja kielessä. Tunnelmainetsintää pitääkin jatkaa muuten se kulunut kupeella vatkaa pienellä paineella hakien enimmin juuri noin vakien. Löydöthän tuntuvat saaliilta ihan jopa ne kostuttaa herkimmil hihan miehinen olja vaik kyseessä löylyhynlähdentä nyseessä. Omassa nurkassa aukenee ovet paljastuu rosot, ja esittyy lovet mitkä on mieluusti peittänyt shaalia yllensä heittänyt. Lapsinen mieli voi säilyä pitkään eikä sit hukkaile venytteet mitkään ilo, et ladulle ohjautuu karseikko hengestä sohjautuu. Maailma esittää omaansa osaa aukoen, sulkien, tarjoomanposaa sieltä voi eineensä hankkia täyttäen joustavast tankkia.
Pentti Pohjola 20030929 (20030929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu