Kotikoivut pihanseudus yhä tiukast kasvunreudus raaskisi ei noita poistaa vihannuutta loistaa. Noit jos rupee kaatelemaan syyttömiä raatelemaan pätkimällä, halkomalla tunnolle ehk talla. Edestakas mieli kiertää -myöntöaatos, - sit taas hiertää olkohotpa tänään rauhas syksyntuules lauhas. Hetkest ei oo kiinni toimi milloin sadon pinoon poimi järkäleitä sirpaloiden uuninruuaks, noiden. Ongelmaistais, lahonvikaa nurillensa että pikaa tuost ei vielä huolta ota kauennettu sota. Vehreyttä tarjoo koivut moisten suojas harmeilt toivut anneskellaan jatkoaikaa soreudel taikaa.
Ikä tasaa liian kiireen tuoden tilal rauhansiireen mitä hullun hoppua kukkuroittaa roppua. Päiväthän on jonomuodos sillämallil huomen suodos yksi lysti osua hikevästi hosua. Aatteluksii pistäin putkeen minimoiden liian kutkeen olosuhteen ehdolla heijaellaan kehdolla. Silmät auki tapittaen nuttusemme napittaen luonnonluokse valumme tuntenee jo halumme. Lahdenvälke värisyttää sisintämme tärisyttää nurmennukka nukuttaa kaipausta hukuttaa. Yhä jaksaa päätä kiertää maisemia, hengel hiertää eväst syksynvaralle jouduttaissa saralle.
Hitsink tärkeetk onnistua lankunreunalt ponnistua vihervälle vipaten kuorman niskast kipaten. Toisinkin vois monot laittaa iitumalla reissuu taittaa eikä hiki harmita suurta vaivaa varmita. Järjenjuoksuun lisää painoo tuon vast jälkeen nesteen lainoo mikä masuun menosssa antopuol ei tenossa. Punniskellen, suuntaa, toista ehk ei etäämmälle loista rauha mielen mallistaa sopivuuksiin kallistaa. Erilail, kun ihan ennen varpahillaan osaks mennen häiriö ei heräjä löytyy siten veräjä. Kohdistuvat toiveet toteen ettei mokii joudu poteen antain arvon ilolle yhdeltkään ei pilolle.
Mielipiteen laineet lyövät heikompien tietoo syövät noinko se nyt olikin yhteissuunnast kolikin. Laumassa on helppo olla kiikkeröityy yksin jolla melanheilun varjolla useimpia tarjolla. Perusta jos, mitensattuu heittämällä ilmaan hattuu tyhjä itsest pämäjää olonluukut rämäjää. Aateskella ensin tarvii väistäekseen kehnonsarvii siinä perus, poimia hyväksytyst toimia. Uneluutta kaukaa kaihtain levynpuolta äkist vaihtain jopa soljuu soitanta enentyväin koitanta. Ihmisiä, ihan pelkäst meneminen joillain helkäst kättä käteen asettain olonsrinnet lasettain.
Pentti Pohjola 20030929 (20030929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu