Lullitellen elonlahdel eipä tuhdol paikkaa kahdel surullinen tapaus riippaisena vapaus. Niin on kyllä useenosa ahmimilta lukos posa väistellessä vastuita mitens laivan lastuita. Talutettu tälle polul harrasreitten korvuukolul joitakin et toimia tyhjääns selkäänroimia. Näkee näinkin onnistujat etevyyksiin ponnistujat nuo kyl löytäät rappuset kohtapaikkoins lappuset. Muistettaisiin ilontulot ain ei olleet esit kulot jänishousuillekin nuo ylimmäinen nöyräst suo. Kiittämällä,liittämällä elon orast niittämällä huomisihin huikkua välkytellen tuikkua.
Ongelmia ikä tuottaa hölmöä ois säkään luottaa ettei mistään huolia kuluttaissa tuolia. Nivelet ne alkaa nurskaa mielikin se tyhjist turskaa luukemaankin rupeaa itsensuunnalt upeaa. Yleiseti alamäkee ruusulasein läpi näkee vaakitukset hukassa oletteiset kukassa. Tutut väylät, tulla,mennä aiempiin ei silti ennä kaverit vois napahtaa epäluulost vapahtaa. Linjattomuus, linjalt tuntuu ohitetuil, sumunhuntuu jaksamalla köntätä entisis ehk röntätä. Siinähän se oikeensiemen kaarrostuttain älynniemen liivinhelmaan tarttuvaa minimitas, karttuvaa.
Kunto on ihmisen, lähtö ja voima sellaisen käytöttä purkeaa soima näinkö mä lahjaani talletan omaani etua kalletan. Pitäisi järkeillä, sitten vast toimii hakien puihinsa oikeita loimii näppäryys sujuttais hotua etsintä loistompaa rotua. Aina voi kuvitteen pollekseen ottaa sehän juur tärkeintä, riittäväst sottaa pilkankin alla et enentyy vaistoisenvoimalla menentyy. Tuhansii säikeitä solmien yhteen jopahan jouduttaa näkysäl lyhteen missä on elämän itua ei tartte tyhjissään kitua. Saaminen edeltää yleensä antoo jaettuin kuormien ilollakantoo näin ovat tulokset lotona hyötyisenhohtavat kotona. Uusia esejä, syttyy ja pimii kaikilla vielä ei edespä nimii ilo, ja elämä huomessa tänäisenpäiväises suomessa.
Tarjotaan vaan omaa työtä yhteisetu siinä myötä laatu kulla juurtunut välttämät ei suurtunut. Silti pitää lyödä rumpuu mitä itsen sisält kumpuu hukkaa pitää väistellä omammuutta päistellä. Luulemiset jalan alle mataloituu haitanpalle erehteitä ennakoi ilopillit lähes soi. Jokainen ei loistoon pysty arkinen kun älynysty sit vaan niillä keinoilla olevilla meinoilla. Haittaisuutta uutta väistäin tarkoitukset rehdist päistäin miten muuten toimiskaan -pollee selkään roimiskaan. Yhtämieltä enin eväs aatesäkin tuohon leväs vastavirta sitkistää onnenjonoo pitkistää.
Pentti Pohjola 20030929 (20030929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu