Kaikkea tapahtuu syksyises yössä nurjiikin monella hiipparil vyössä pitkäisii kynsii jos kasvattaa hukkaisil tietänsä rasvattaa. Auringonpaisteessa katuisi tekoi kännissä, huumeissa. suortuvii lekoi mutta jos parkinnut mielensä itsepä valinnut pielensä. Haittaa ehk kertyvi syyttömäin saral tunteetta jos sitä näppöset haral varkaakshan nyt ei ees mainita autoo kun passailee lainata. Rehtinen mieli, ja oikeat sanat hyvyyteen sillensä kääntyvät hanat eikä oo kiveä kengässä olija pieneskään tengässä. Toimintatapoja räknätä pitää kupoolinssuunnalta ituja itää noinhan ei kulku siin narussa luovainen asenne karussa. Jokaisen mieliks ei toimemme yllä halua sellaiseen piisaisi kyllä annetaan koirien haukkua raahaillaan ilolla laukkua.
Pahoillaan olen jos harrastein työstää aiheetta auttavii liiasti vyöstää kun noita tuppailen esille lykäten ruuhtani vesille. Vähyydenpesästäin ulommas pyrin tokihan samalla niukkana tyrin kovin oon lapsisen uskoinen pienest kait hippusen fuskoinen. Miettehet hyppelee arjesta ulos se ei oo tärkeetä, löytyykö tulos kunhan saa panoksii pyssyhyn menköön vaik tyhjien hyssyhyn. Närääkin herättää, sen kyllä huomaa puheittenparsien esille tuomaa syyllistyn hyötyjen hakuiseen eteväin etsinnän takuiseen. Selittää yritän motiivein värin jos kerran jossakin rajani särin tarkoitus hiljaisest toimia omista olemist poimia. Jarruja tarve kait vihdoinkin painaa ennen kun kertyvi liiasti lainaa mistä ei ikuna suoriudu puhtaaksi pulmista kuoriudu.
Omia kun mielest kaivaa joitakinhan puuha vaivaa miksi tuota touhuat sisällöissäis rouhuat. Naureskeleet ukkopahaa kel ei nimeks edes rahaa tyhjänpäällä pähkäilee sanontoja ähkäilee. Tää on huomiselle lääket ohituttaa sivuun kääket joka jotain harmaista arka pelkää karmaista. Hyötyäkö etsit moisest suunnasta ja yhä toisest älynpuute näytössä mutakuopan täytössä. Varmasti oot hieman jyväl milloinkaan et polul syväl välttäviä haeksit nurjuuttasi paeksit. Laajemmastko tartteis ottaa siel kyl puute kumoon mottaa riiminhitui värkkäilles pohtimiaan tärkkäilles.
Täs ei taida kelvost olla litasissaan pienest holla kamut sillä karkottaa vaikka parast tarkottaa. Lähdöt sekä teot vähis umpeluutta lisää nähis ikä kun se enentyy nuukemmasti menentyy. Oleminen, pelkkä riittää harrastetta sivuunliittää jos vaan puhti piisailee kestämisiin viisailee. Uroteot jäivät etäs tuossasuhtees, rytömetäs mieli kyllä myllertää sijoillensa silti jää. Ympäristöö toki sihtaa linjal sillä eipä pihtaa osaajilta oppia heilt, ketk saavat koppia. Ajanratas raksuttelee toivois, pitkään jaksuttelee eikä poikin polulla vääriensä kolulla.
Pentti Pohjola 20030929 (20030929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu