Ihminen elää tään ainoan kerran housuissa narrin, tai jopati herran tuhansil poluille poiketen etujenoheenkin loiketen. Kuulee ja näkee, jos aistit ne toimii itselletulevii vasuunsa poimii joutuisat perheitä kasaavat tulevainsuuntaansa tasaavat. Aina on rapuilla nousevaa joukkoo kynnys siin kerrallaan hississä poukkoo yhteisön ehdoilla edetään monest kyl nuukemmin medetään. Vuosii saa puuhia ilolla työssä olennanavaimii kilisee vyössä keulahan hinkuvat huohottaa sellaiset seppelöi synnyinmaa. Toiset on äänessä, monet myös hiljaa etenkin sellaiset, pajut kel siljaa anto ja otto ei tasassa -suomeksisanoen, hasassa. Parhaimmat palkitaan, oikea juttu hitsinkö väliä, työnsä jos suttu kiitoksel kuka noin eläjää arvatust, hengessä heläjää.
Viisaat he ohjailee valtiolaivaa jota niin monasti ahdiste vaivaa kukkarost pohja on tiessänsä siit kyl ei vastaavat hiessänsä. Palkat ne kohoaa, aivan kuin pulla liukas on tuollaisis menemäinrulla kuopassa henkeä ahdistaa väittelyil passailee tahdistaa. Toki siin vastuuta harteille hoituu köyhien parhaaksi siltikin koituu akseliväli tuos isompi moittelun tantere risompi. Housut ne penkeillä alkavat kiiltää vastaiset asenteet sielua hiiltää miten ees kaikil ois järkeä tariffi senverran tärkeä. Lyhyet kalsarit, nilkkaiset sukat hyytävis pakkasis, hatuitta tukat sitäkään kaikil ei tähteenä kuutamonvälkettä nähteenä. Tärkeitä juttuja, herrojen metkut seassa selviivät, lähespä ketkut median uteluin soidessa perusteit esittää voidessa.
Hallitusherrat he syvästi huokaa veroja kirstuhun enemmän tuokaa mukavaa niistä ois jaella kiitoksii toimista haella. Edushan miehillä liksat ne kukkuu kohta kait umpuuksiin, sekahan hukkuu tursuvi euroja taskuista eikä vain satuisist kaskuista. Suuret on miettehet, ruorin ketk varres intoiset tarinat surrailee parres arkkadinmäellä ollessa kiiltoista karvaahan pollessa. Talo se upea, kaarevat rahit mistä voi alkailla, hyötyjenmahit puhemies jöötänsä kumisee alemmat rätsäkäst mumisee. Suomista neitoa tällailla ohjaa joskus kyl raapasee karit ne pohjaa mikäpä mielet tuos niputtais rappusil äkkiä tiputtais. Kansanhan valinta, juhlava sakki tiptopis putsissa niskassa takki solmio kurkkua kuristaa vastuuhan sielua puristaa.
Ihminen tekee, ja ihminen toimii parhaimmat hedelmät puustansa poimii ellei oo järjestä vajana sieluinen systeemi hajana. Yhteistä käymistä, porukoinkanssa näinhän se sujuilee näpsästi tanssa rytmi on keveän kuuloinen tuolloin ei väärästi luuloinen. Maailmaa nähneitä monetkin meistä selvillä kuluista, hyötyisist teistä vähemmän liikkuneit nolottaa kotimaist pelkäst kun polottaa. Huitomatyylilkin auttavast joutuu tahtiseks passaten, julkisensoutuu noloimmil sormi on pystyssä valoo ei älyises nystyssä. Arka on ikänsä jonojen peräs häpeää sellainen kontolle keräs mielen tuos rattaat ne rutisee pupeloo paikassaan mutisee. Hyvä on ollut tääl suojassa toisten vahvempitahtoisten, hänttäränmoisten liikaa ei kiitosta latele tarpeekskaan nöyrästi matele
Pentti Pohjola 20030929 (20030929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu