Huonommuutens peittelisi sopan sorjast keittelisi että elos makua niinkuin tummaa lakua. Ilmastoiduis huoneis ramppais tuntemuksii uusii kamppais ulkomailkin sujahtais kuukausiksi pujahtais. Samettisen taivaan alla rento oisi mielenmalla laineenläikkyy kuunnellen kohtapaikkoi muunnellen. Pitemmillä aatosjaksoil toki silloin eduntaksoil rahnakasa kasvaisi huomistaan siin rasvaisi. Yletönt kyl ajatella niin ei tules lämpiis hella järkivärkin vähillä palkinnot ei nähillä. Voishan oletella tälleen rattoisampaa hipust välleen kuvitteist siis hyötyä ei tuos lätkis lyötyä.
Nöyryys alkaa enentyä ei saa mihkään menentyä siinä katse kieroutuu haittoihinsa hieroutuu. Olis edes rutost rahaa vastustaen, läskimahaa punttisaleil tuttuja kaverjoukkoon kuttuja. Elonnälkä vähenisi toivehikkuus lähenisi sormiaan kun napsaisi moni jalka kapsaisi. Ikäisiä ymmärtäisi pörisemään pitkäst jäisi yhteistä ois lohtua miel ei tykkäis rohtua. Hienohelmoi ihastelis fiinin oloi pihastelis kekkuloinnin jättäisi rehtii sijaan mättäisi. Arvotteista sivistystä ohitellen kivistystä rintapystys pyyhältäis hyvä muisto silloin jäis.
Compuutterin ääreen tuppaa miten hitsis jouten kuppaa työ kun poissa laskuista unista, ja kaskuista. Harrasteesta tiukka toimi kupoolist, et hidut poimi asioiksi muutattaa radallansa kiertää maa. Ystävät on vähiksissä tylsempää viel nähiksissä pelko pois, ja runnia mörtsilläkin kunnia. Utalammaks vuosis muuttu niukkuudelleen tuosta suuttuu teräsjärkee kadehtii happamuut nyt sadehtii. Konsteillamme harpastellaan vähiämme skarpastellaan luojanhan täs luomia nosteskellaan puomia. Onnellistkin olonjatkoo ärheinpiä alkain katkoo lapsuus ohi luistanut neuvoi sielt ei muistanut.
Tietokone vanhaa lypsää keitto ei oo koskaan kypsää ukonroolis ollessa vikuria pollessa. Järki loppuu usein tyystin silti ääres henges jyystin ihan leikin varjolla muuntelua tarjolla. Pikkuhommat kyllä hoituu laskunmaksut sujuin koituu viestejä voi lähettää hebreaansa, tähettää. Esteitä on silti riitost mones kohdas eipä kiitost opetteluin polulla tanakasti kolulla. Ryntäämättä yli mielen ohittelee ärsynpielen kehitys vaik nollassa ajoin hilpeet pollassa. Viihdykettä, kiihdykettä millinverran, iloo että huomen taatust tarjoaa puutteisuus silt varjoaa.
Pentti Pohjola 20030929 (20030929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu