Sinä, minä, joku muu toivoisi et naurus suu kivahan ois kulkea eikä silti julkea. Miten tuolleen osaisi nappisesti hosaisi arki kun se raastelee rinnanpuolla haastelee. Lähdettäiskö lätkimään taipaleita pätkimään ulos myyrän tuvasta olennasta huvasta. Riipomalla esteisiä plusaamalla kesteisiä näkymät et siilaantuu hommat kohtiins viilaantuu. Kuvitelmat romuttaen ylitellen siten laen valikoiden parhaista eipä luullust varhaista. Hätäpäis ei hukaten venhon redil pukaten onni siellä asustaa makaellen kivast maa. Päätelmien paineissa uupuu ajoin laineissa menestys se karuna kuljettu jo taruna. Sovinto on helppoa ihmislapsen jelppoa tyytyvyyttä enentää kuultavoittaa menentää. Älähdellen tyhjistä näppinensä nyhjistä usko siinä karkottuu ajolinjal lässää puu. Nöyryys ei oo heikkoa jelppaa joka veikkoa siskoakin siivittää onnenluokse hiivittää.
Pentti Pohjola 20030829 (20030829) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu