Riimienteko on ihan kuin tauti vaikkei siit kummemmin nykyisin nauti tunteitten ainekset vähissä laaksot siis olennast nähissä. Vanhalla mielellä yksiä kelaa hyvä kun tuolleenkin ajatus pelaa voisihan nakkisest jumittaa tyhjällä kupoolin sumittaa. Avuja vaikka ei ihmeemmin omaa siltikin rimpsuilut antavat lomaa pääsee pois totutust muotista löytäen sävelen nuotista. Mitäpä muuta täs ukkona jaksais potuthan pottuina kokema maksais hidust vaan liikettä ruojulle etenee haasteitta huojulle. Olenta tarvitsee vapaata tilaa itseään avullaan huomisiin hilaa kiitosta siitä, et annettu röniköin ohitse kannettu. Yhtä sun toista vois hollille tulla sellainen kutina yhä on mulla ennen, et rukkaset naulantaa kummulla kuunteleet laulantaa. Itsepäist sorttia, jankkaamaan saakka tasaantuu paremmin olkapäil taakka purkamal tuhisten paineita vähentää kupoolins laineita. Erheettä eihän tää loskootti kulje mieltä sit kellarin pimentoon sulje valoa täytyvi tavottaa ällinnät sillensä navottaa. Pienillä paineilla yhteisön suunnast kipua tuntemat vaihteisten muunnast että ois jokaisel ilonsa unohtain kertyneen pilonsa. Kunniankukko ei jokaisel laula senverran sitkeä jarruinen paula aivan kun todesti harkitsee vuosien enentä parkitsee.
Pentti Pohjola 20030829 (20030829) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu