20030829 Pätkähteitä

Riimienteko on ihan kuin tauti
vaikkei siit kummemmin nykyisin nauti
tunteitten ainekset vähissä
laaksot siis olennast nähissä.

Vanhalla mielellä yksiä kelaa
hyvä kun tuolleenkin ajatus pelaa
voisihan nakkisest jumittaa
tyhjällä kupoolin sumittaa.

Avuja vaikka ei ihmeemmin omaa
siltikin rimpsuilut antavat lomaa
pääsee pois totutust muotista
löytäen sävelen nuotista.

Mitäpä muuta täs ukkona jaksais
potuthan pottuina kokema maksais
hidust vaan liikettä ruojulle
etenee haasteitta huojulle.

Olenta tarvitsee vapaata tilaa
itseään avullaan huomisiin hilaa
kiitosta siitä, et annettu
röniköin ohitse kannettu.

Yhtä sun toista vois hollille tulla
sellainen kutina yhä on mulla
ennen, et rukkaset naulantaa
kummulla kuunteleet laulantaa.

Itsepäist sorttia, jankkaamaan saakka
tasaantuu paremmin olkapäil taakka
purkamal tuhisten paineita
vähentää kupoolins laineita.

Erheettä eihän tää loskootti kulje
mieltä sit kellarin pimentoon sulje
valoa täytyvi tavottaa
ällinnät sillensä navottaa.

Pienillä paineilla yhteisön suunnast
kipua tuntemat vaihteisten muunnast
että ois jokaisel ilonsa
unohtain kertyneen pilonsa.

Kunniankukko ei jokaisel laula
senverran sitkeä jarruinen paula
aivan kun todesti harkitsee
vuosien enentä parkitsee.

Pentti Pohjola 20030829 (20030829) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu