20030824 Huljutaan sanoja


20030824 Tunnelmantuojana...

Saunassa unehtuu arkiset huolet
elosta näkyvil mukavat puolet
tietysti kunto sen ratkasee
jatkaak, vai lyhyeen katkasee.
Ainakin puhtaana ovesta ulos
mikä sit kullakin selitteentulos
paristi viikossa ainakin
varmaan käy tiheempkin lainakin.

Tunnelmantuojana pasul ei vertaa
yksillä konsteilla tuhannest kertaa
hiki, ja lämmintä lujasti
onpahan olema kujasti.
Punaisenhohtoa kiukaalta vuottaa
kivien tarvitsee sellaista tuottaa
lojolle lauteil kun löhähtää
uunista asteita köhähtää.

Kiire ja kuohanta saunaan ei sovi
arkiseen menentään tultava lovi
hetken siin saatava levätä
häiriötekijät evätä.
Ihan se parasta lääket ja rohtoo
olennantiimoilta, tuolla on hohtoo
löylyyn kun itsensä asettaa
mukavanmäkeä lasettaa.


20030824 Enempään toki en...

Näitä voi joku ehk hitusen lukee
meikäisest selvennyst sellainen tukee
kohta jo huomaat, et raameissa
ykspuisest pappara laameisssa.
Varmasti jättävät salamast rauhaan
tyhjistä tynnyreist pelkästi pauhaan
siinä ei, alkua, loppua
järjenkään käytössä hoppua.

Enempään toki ei ikinä yltäis
vaikka kuin kirjoista mieltänsä kyltäis
loppuista sointua haeksin
arjen kun harmaata paeksin.
Aiemmin nuotit, joit uskolla väänsin
soivia mielteitä kansioon käänsin
tolkutta kertyili nippuja
ystäväin lootihin tippuja.

Jokunen pennonen noistakin kilaht
uusihin tarpeisiin salamast vilaht
pakkasenpuolelle pyrähti
harmiinkin aikoinaan nyrähti.
Mitäpä hitsiä tarvitsis penkoo
taitona kuitenkin, hataraa, lenkoo
omaako itsee vaan avitan
pälkäästäpääsyksi ravitan.


20030824 Tässä kyl sattuivat...

Itseäink tässä ain moitteilla mollaan
ettei saa järkeä hiipimään pollaan
näkevät ulkoa asiat
silleen ei lukossa rasiat.
Kehua ilmaisuks jotenkin värkkäil
heikkoa tuntoaan konstilla tärkkäil
antakaa aikaa kun selitän
faktoja muistoilla telitän.

Sotaan jo lähespä pentuna naahuu
eikä siin aateltu, väkistä raahuu
tuollailla toisetkin toimivat
präniköi liepeeseens poimivat.
Tässä kyl kohteiksi sattuivat saaret
pienemmis ympyröis, juohtuisenkaaret
mitaleinkiilloista erossa
ryhmienjohdot vain terossa.

Harjoitushommaa, ja raskasta aikaa
ärjäilyinsanoja kiljuen kaikaa
lisiksi taistelun tuokioi
eläähän sitenkin nuoren voi.
Kooärhoopyssyllä järeitä kutei
varaa ei tuhlata tuollaises hutei
apuisen suuntaajan kohdassa
pätiköi maalihin ohjassa.


20030824 Ihan ei polvilleen...

Eihän täs etsitty paljoja koskaan
makuulla lojuttu, juuripa joskaan
suurilta kiristeilt säästytty
omiimme olemiin päästytty.
Tokihan hiljaista lähisis maastois
kaveriherkkuihin, eipähän raastois
olemankapeus kupeella
henki silt jonmoisest upeella.

Ihan ei polvilleen tarvinnut taipuu
säilynyt yhäti iloisiin kaipuu
uskottu yleväin antimiin
näkimet illalla siten kiin.
Aatokset värväili maailman ääril
kohtaiset paikkansa, hankaloil, vääril
Turha siin vastahan päristä
jälkisis meiningeis äristä.

Menty ja tultu on useesta portist
aina ei periä kulkuisest kortist
jarrui myös toisaalla survittu
senhän sit kokemis kurvittu.
Riemuista röhinää, suruista suuntaa
pakko tuos piilottaa itsensä puuntaa
uuttakin evästä halajaa
polul kun pitkittäin palajaa.


20030824 Omaan jos nurkkaansa...

Yhtä sun toista vois matkalla löytää
iloisel olennal hommiin jos töytää
nuukast siin tarvitsis periä
reilust vaan uusia keriä.
Enempi joukko on juurikin heitä
jotka ei leiviskääns moskilla peitä
ammentaat yhteisest eväästä
nauttien, syksystä, keväästä.

Omaans jos nurkkaansa ikuisest mielii
erheisest olennast, sielussa kielii
pakko siin luukkuja availla
korjausneuvoja tavailla.
Sekin jo etu, et erheensä myöntää
helkemmin kontturii huomeensa työntää
pelkäämät moitinnan sanoja
ilommin raplailee hanoja.

Viisastu eihän näist joutavist jutuist
mitkä ne karisee pölöisen nutuist
sehän ei toki oo tarkotus
orvon vaan kupeelta karkotus.
Iloo on tähteenä jossakin tuolla
eihän tääl aiota murheisiin kuolla
sanoi näit saivareel laittaen
kummemmat keksinnät taittaen.


20030824 Pyrkimys kellä on...

Yhteistä antia jokaisel riittää
rehevää laihoa kelpailee niittää
nälkä ei suomessa yllätä
olemanperusteit myllätä.
Henkisel kantilla homma on eri
siellä ei jokainen laatuja keri
mikä kyl lähdös jo tiedossa
orvoilla anokset miedossa.

Pyrkimys kellä on helmiä löytää
mieluusti istuilee sakkista pöytää
antain ja ottaen kivoja
heittämät tipastkaan rivoja.
Kelpaishan ohjeeksi monelle muulle
ilmettä enentään, kasvoille, suulle
Unhot ne rapisis pinnalta
lyijyinen tippuisi rinnalta.

Oikeessaolentaa haarukkaan laittaa
erheittenkukinta ahoilta taittaa
maailma paranis hetkessä
itujen runsaut retkessä.
Lahjaksisaatuja ovathan avut
tuolla siis tyylillä, myllyhyn pavut
haetunhukkaus loppuisi
kiveräänmenentä toppuisi.






Pentti Pohjola 20030824 (20030824) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu