Saunassa unehtuu arkiset huolet elosta näkyvil mukavat puolet tietysti kunto sen ratkasee jatkaak, vai lyhyeen katkasee. Ainakin puhtaana ovesta ulos mikä sit kullakin selitteentulos paristi viikossa ainakin varmaan käy tiheempkin lainakin. Tunnelmantuojana pasul ei vertaa yksillä konsteilla tuhannest kertaa hiki, ja lämmintä lujasti onpahan olema kujasti. Punaisenhohtoa kiukaalta vuottaa kivien tarvitsee sellaista tuottaa lojolle lauteil kun löhähtää uunista asteita köhähtää. Kiire ja kuohanta saunaan ei sovi arkiseen menentään tultava lovi hetken siin saatava levätä häiriötekijät evätä. Ihan se parasta lääket ja rohtoo olennantiimoilta, tuolla on hohtoo löylyyn kun itsensä asettaa mukavanmäkeä lasettaa.
Näitä voi joku ehk hitusen lukee meikäisest selvennyst sellainen tukee kohta jo huomaat, et raameissa ykspuisest pappara laameisssa. Varmasti jättävät salamast rauhaan tyhjistä tynnyreist pelkästi pauhaan siinä ei, alkua, loppua järjenkään käytössä hoppua. Enempään toki ei ikinä yltäis vaikka kuin kirjoista mieltänsä kyltäis loppuista sointua haeksin arjen kun harmaata paeksin. Aiemmin nuotit, joit uskolla väänsin soivia mielteitä kansioon käänsin tolkutta kertyili nippuja ystäväin lootihin tippuja. Jokunen pennonen noistakin kilaht uusihin tarpeisiin salamast vilaht pakkasenpuolelle pyrähti harmiinkin aikoinaan nyrähti. Mitäpä hitsiä tarvitsis penkoo taitona kuitenkin, hataraa, lenkoo omaako itsee vaan avitan pälkäästäpääsyksi ravitan.
Itseäink tässä ain moitteilla mollaan ettei saa järkeä hiipimään pollaan näkevät ulkoa asiat silleen ei lukossa rasiat. Kehua ilmaisuks jotenkin värkkäil heikkoa tuntoaan konstilla tärkkäil antakaa aikaa kun selitän faktoja muistoilla telitän. Sotaan jo lähespä pentuna naahuu eikä siin aateltu, väkistä raahuu tuollailla toisetkin toimivat präniköi liepeeseens poimivat. Tässä kyl kohteiksi sattuivat saaret pienemmis ympyröis, juohtuisenkaaret mitaleinkiilloista erossa ryhmienjohdot vain terossa. Harjoitushommaa, ja raskasta aikaa ärjäilyinsanoja kiljuen kaikaa lisiksi taistelun tuokioi eläähän sitenkin nuoren voi. Kooärhoopyssyllä järeitä kutei varaa ei tuhlata tuollaises hutei apuisen suuntaajan kohdassa pätiköi maalihin ohjassa.
Eihän täs etsitty paljoja koskaan makuulla lojuttu, juuripa joskaan suurilta kiristeilt säästytty omiimme olemiin päästytty. Tokihan hiljaista lähisis maastois kaveriherkkuihin, eipähän raastois olemankapeus kupeella henki silt jonmoisest upeella. Ihan ei polvilleen tarvinnut taipuu säilynyt yhäti iloisiin kaipuu uskottu yleväin antimiin näkimet illalla siten kiin. Aatokset värväili maailman ääril kohtaiset paikkansa, hankaloil, vääril Turha siin vastahan päristä jälkisis meiningeis äristä. Menty ja tultu on useesta portist aina ei periä kulkuisest kortist jarrui myös toisaalla survittu senhän sit kokemis kurvittu. Riemuista röhinää, suruista suuntaa pakko tuos piilottaa itsensä puuntaa uuttakin evästä halajaa polul kun pitkittäin palajaa.
Yhtä sun toista vois matkalla löytää iloisel olennal hommiin jos töytää nuukast siin tarvitsis periä reilust vaan uusia keriä. Enempi joukko on juurikin heitä jotka ei leiviskääns moskilla peitä ammentaat yhteisest eväästä nauttien, syksystä, keväästä. Omaans jos nurkkaansa ikuisest mielii erheisest olennast, sielussa kielii pakko siin luukkuja availla korjausneuvoja tavailla. Sekin jo etu, et erheensä myöntää helkemmin kontturii huomeensa työntää pelkäämät moitinnan sanoja ilommin raplailee hanoja. Viisastu eihän näist joutavist jutuist mitkä ne karisee pölöisen nutuist sehän ei toki oo tarkotus orvon vaan kupeelta karkotus. Iloo on tähteenä jossakin tuolla eihän tääl aiota murheisiin kuolla sanoi näit saivareel laittaen kummemmat keksinnät taittaen.
Yhteistä antia jokaisel riittää rehevää laihoa kelpailee niittää nälkä ei suomessa yllätä olemanperusteit myllätä. Henkisel kantilla homma on eri siellä ei jokainen laatuja keri mikä kyl lähdös jo tiedossa orvoilla anokset miedossa. Pyrkimys kellä on helmiä löytää mieluusti istuilee sakkista pöytää antain ja ottaen kivoja heittämät tipastkaan rivoja. Kelpaishan ohjeeksi monelle muulle ilmettä enentään, kasvoille, suulle Unhot ne rapisis pinnalta lyijyinen tippuisi rinnalta. Oikeessaolentaa haarukkaan laittaa erheittenkukinta ahoilta taittaa maailma paranis hetkessä itujen runsaut retkessä. Lahjaksisaatuja ovathan avut tuolla siis tyylillä, myllyhyn pavut haetunhukkaus loppuisi kiveräänmenentä toppuisi.
Pentti Pohjola 20030824 (20030824) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu