20030822 Pätiköitä pinoon


20030822 Luottaval jäsenteel...

Silloin kun kokee, et työt on ne tehty
vähemmän hirvittää, hommienehty
pakkokin snaijata ajoissa
kestääkseen tyytymäin rajoissa.
Ikä kun lisii, niin haitat ne kasvaa
ei ole riitosti askeleis rasvaa
suukin ehk tykkäilee narista
luulojen enemmät karista.

Noinkin voi huojua olemaintiellä
ilman, et merkityst niskaisel hiellä
tärkeintä sieluinen vireys
poistossa arkuuden kireys.
Luottaval jäsenteel jokaises suhtees
pysyen toki ain, totuudennuhtees
huikultapoikennat henkistä
muuten kyl otetta penkistä.

Kuka tääl törmäiskään, laput et silmil
siinä vois hoitua haittaisii filmil
rehdisti pöksyjä nostellen
turhille haaveille kostellen.
Moistahan jankannut vuosia olen
yksiä jälkiä tielläni polen
kuin vaan ois helpointa hengittää
asiantynkiä kengittää.


20030822 Vahvalla tunnolla...

Aina ei suju kuin itse sit mielis
tuonverran hankaust olemainpielis
varmuus jos niukempaa sorttia
rynkyää turhasti porttia.
Maailmansivu on heikot ne hännil
eikä tuos auta, vaik miten siin pännil
kohtalo virittää esteitä
joka taas nujertaa kesteitä.

Vahvat he tietysti edessä huojuu
paiskaten reippaasti kamaraan ruojuu
ottamal ohjeista oppia
tietämäl parempaa roppia.
Hyvälle mielelle korostet laittain
selkäpuolpuhutut hiitehen taittain
kiitosta myöskään ei säästellä
valheisii suustamme päästellä.

Yrittäin ymmärtää kaikkien huolet
ottaen niskoilleen lähespä puolet
milloinkaan kylmyyttä säteillen
enemmän nöyrästi päteillen.
Luulis, et aluksi ohjetta tuossa
kulkemanohjailun silennänvuossa
varmaan siin edes myös hukkia
polkies tomerast rukkia.


20030822 Ehonis ei konstil...

Päivittäistä kynätyötä
olonhamu siinä myötä
kummempaa ei haettu
yksinäist vaan paettu.
Hontturoinnilt pelkält näyttää
että tyhjil esit täyttää
suurempiin ei avuja
tehtäköön näin tavuja.

Ihan miten päin vain laittaa
könttähommat tässä maittaa
perutelui toki ei
vaisto muas äijää vei.
Ehonis ei konstil millään
sikspä olkoon juuri sillään
aika joskus lopettaa
tekijän kun sopettaa.

Aatost pakko jalotuttaa
homma sikspä alotuttaa
leikkimielen määreillä
eteenviennit hääreillä.
Kiitoskohtii synnyttelee
ukkopahaa nynnyttelee
harmaat sivuun kampeaa
oletteisii lampeaa.


20030822 Taida ei lopettaa...

Jonnin on joutoist täs sanojenkeruu
yhtä vaan pötköä könttinä heruu
mitään kait uutta ei joukossa
taantuman tanteril poukossa.
Ikää on karttunut sellaises määrin
ettei oo vireä tontillahäärin
perinne ruotelin varressa
kuvitelehmiä parressa.

Taida ei lopettaa mitenkään vetoo
usein kyl harmisest kaavaisuus etoo
raamit ne aikoja kaulassa
itämäneväkset naulassa.
Elää kun pitää, se älliä ohjaa
mitäpä siitä, et keinot ne pohjaa
annetaan pollelle kauroja
jaksaa siin vetäillä auroja.

Henkisen kaskes on tuhansii kantoi
enimmin juuri noit, periksiantoi
surulla sellaisii selostaa
ilo mist jäänee tuo nurkantaa.
Juoni näist riimeistä puuttuvi aina
silti ei entisist jatkuva laina
mitenkhän lopulta oliskaan
voipi, et ruumenii pelkäst jaan.


20030822 Höpötys heittelee...

Kehos jos tuntuvat rappion oireet
vähille jäävät nuo, iloistenkoireet
liiasti miettelyt sisälleen
uupuilee vähiens nisälleen.
Tuosta ois päästävä jaloilleen ylös
eihän meit kupita pakkoinen hylös
sellaiseen kimpuraa tottua
yleens kyl jonverran pottua.

Höpötys heittelee, aaltojenlailla
nunninta kuitenkin niittiään vailla
ystäväharrasteet lopussa
muistoi ehk hivenest ropussa.
Olemankiusoissa, tekemät niukat
ajoittain tuntuu, et hukassa hiukat
uusi kun aamu taas valkenee
jopa se iloksi halkenee.

Tällaises myllyssä tukkoisuus ylin
levälleen pistänyt puikkoisen sylin
tilanne ankarast rasittaa
haaveitten raunioi lasittaa.
Mieleisil teoille perusteet puuttuu
entisiin aikoinsa pelkästi juuttuu
kuvite nakkihin naksahtaa
lukko se luukulle raksahtaa.


20030822 Elo siis sellaista...

Omaa jos heikkout yleisest pelkää
ihminen kaappihin itsensä telkää
siinä on ehdoitta lirissä
hotua puuttuvi kirissä.
Ukkonen jymäilee jossakin lähel
vasamii ei kyllä silmiennähel
ylenkin suttuisen tuntua
pilvisyys vetäilee huntua.

Telkkarin pariin nyt eipähän saata
vehkeitten eheys pitäilee taata
liian ois kallista lystiä
erlailla oloons nyt mystiä.
Huonosti menneestä elostaan suree
jymäkkää pähkinää yhäti puree
väärille raiteille syrähti
konsteitta matkalla nyrähti.

Elo siis sellaista huojuvaa rallii
tunnolle oikeet ei pysyvää mallii
jossa vois vieterii venyttää
yhteistä kokemaa enyttää.
Sekaista sulppua aatostenparis
isommat hinkumat nuorena karis
tästä on lähtöisin rankkaus
ikuisest vajainen tankkaus.

Pentti Pohjola 20030822 (20030822) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu