20030821 Sovitteita


20030821 Värjytellä et vois...

Kukin tahtois onnistua
mallikkaasti ponnistua
riittäis vai noit eväitä
antoisia keväitä.
Värjytellä et vois mieltä
lämpöisiä poimii sieltä
kavereita kupeella
tuntemalla upeella.

Arki joskus harmaampana
iloon ettei loista vana
siitä yli siirtyissä
hohtavan taas piirtyissä.
Elämä ei tule maaten
paikkansa vaan pelkäst taaten
yritettä tarvitaan
looteruut kun harvitaan.

Jokaisel ei riitä kamuu
sen on verran, haitanramuu
mistä moinen johtuukaan
nuorest sydän rohtuukaan.
Pakkokeinoi näis ei ole
komentaen, jalkaa pole
se jos iän muistissa
riittää hivent luistissa.


20030821 Sitten siinä...

Kokemukset iäs karttuu
jos vaan ilol huomaa varttuu
eikä polkuu poikita
nurjansorteis loikita.
Hakemalla, hakuinperään
osaama käy loistoterään
ei ees muista pelkoa
täydest ottaa selkoa.

Sitten siinä, vaimo, lapset
kaikensorttist, riemuu, kapset
tuollalail ken onnistuu
laatuisesti ponnistuu.
Jaksain nähdä kaikes vaivaa
tunnelmia ilon laivaa
huolet eivät pinnalla
ykkössorttist rinnalla.

Vuottenkulku jotain muuttaa
lisäpäivät itseens tuuttaa
sehän luonnon järjestys
tarpeetonta kärjestys.
Muuttumiseen täällä pakko
eikä auta mikään lakko
kymmenet kun niskassa
ohemmalle viskassa.


20030821 Jot on ollut...

Seuraillessa toistentoimii
havaintoja koppaan poimii
mistä innot syttyvät
toisinaan taas myttyvät.
Lapset, sekä lapsenlapset
tummenpana pitää hapset
rinta riemust kohoaa
noittenkans et tohoaa.

Jot on ollut onnenkupees
kiintymysentilas upees
automaatti toiminut
helmet roskist poiminut.
Olontäytet jatkust riittää
sukupolvein nauhaan liittää
näin myös vaarit varasi
tilanteensa karasi.

Mielenvireen ylläolol
päästään yhä kutkunkolol
useessakin mielessä
sanoi löytyy kielessä.
Kaik ei vainkaan tuohon yllä
surullinen juttu kyllä
omapa on asians
hukkasiit kun rasians.


20030821 Kunhan aikaans...

Aattelee et mitä näistä
riimivärssyin tylsänpäistä
skriivas sitten, taikka ei
huomiseenhan äijää vei.
Loukatahan näillä saattais
ihmisenä itsee maattais
jotain pientä äkämää
plarinsyrjään hidust jää.

Tarkemmiks ei näistä ole
järkiperäst, mitään pole
kunhan aikaans kuluttaa
ankeenvirtaa suluttaa.
Elämätön olo täällä
yhtäsorttii samaa näällä
mihin kohdast hyppäisi
iloinnaruist nyppäisi.

Kun ei eukkoo, eikä lapsii
vanhanpojan tontil kapsii
siedonhaut nollassa
muututonta pollassa.
Näin on ryhti rutistunut
toivemieli kutistunut
elää silti haluaa
orpuus vaikka kaluaa.

Pentti Pohjola 20030821 (20030821) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu