Mukavaa seurailla olemankäänteit ristisenrastisii juttujenväänteit niitä mitk aatoksii herättää tyhjyyttä taaemmas perättää. Sivustkin seuraten kelkassa pysyy tuohan on ilmaista, edisteensysyy antaen tuumoille vauhtia lisäten sielussa lauhtia. Kaikkinen media hyötyä tuottaa vaikka ei voinekaan faktasti luottaa seuloen löytyvi hyviä täytisen tärkeitä jyviä. Noista ne rakentuu huomistenkuvat itselle kiellot, ja myöskin taas luvat olla, myös omissa edetä hyödyillä polkuja medetä. Yhteisönedut ne edeltä rullaa sehän on totutust, pakkoista pullaa heti sen jäljessä kytätään vartunnat äkisti mytätään. Aina jos odottaa, koska mun vuoro ohitse painaltaa täytinen suoro vähää ei väliä jonossa liiket siis omassa monossa.
Elämä kehittyy monilla aloil toisinaan taasen, kuin savisil jaloil postin nyt kulkua tarkoitan hidasteen yleistyst kartoitan. Puoliltapäivin viel laatikko tyhjä ennen ol edumpaa, hommienkyhjä organisaation muuttuissa syrj-kylält rätinän puuttuissa. Lehtii jo lukisi aamulla varhain aika ois sellaiseen ehdoitta parhain sitä ei iloo nyt suotane plaria kohtuussa tuotane. Miten se tällailla hitaaksi valuu omia jälkiään taantumaan paluu herrat he ohjia hoitelee pikisel, liukkuutta voitelee. Antakaa postimme ihmisten ajois eikä juur junaillen etanan rajois päreet täs alkavat sauhuta ihan ei vähällä lauhuta. Kalliita lehtiä hitsiikö panttaat omilla järjesteil vauhtia lanttaat tulisii toimia kylille muutenkin jääty väh hylille.
Kukapa välittäis, mitenkä sujuu aiemp jos olenta pelkkäistä mujuu haasteitten sivuitse kuljettu itsemme yritteilt suljettu. Omissa kourissa jokaisel ohjat että vois hakea menemil pohjat siinä jos suksissa lipsua näytöst ei käsil saa ripsua. Useimmil portaita taidoissa ylös laiskana kulkien siitä vaan hylös itku ja narina auta ei tuulonen haavehet muas vei. Selittäin, nytpä tuot paikata koitan onnen viel luultavast hyödyksi voitan pettymäin peittoa kohottain vihurein vilusti tohottain. Erinen asenne tulosta suosis juuri, et menentä oikeessa kuosis ajan sen valtimol varuillaan mihin ei yltele karuillaan. Pehmeää tunnetta liivien alle ohentuu varmasti haittojen palle ulkookin sellainen näyttäytyy ihminen fiksust jos käyttäytyy.
Ihmisyys minunkin kehoa täyttää vaikka voi haaleelta joistakin näyttää puurtama poies kyl näpeistä tunnon silt tutkinta säpeistä. Paljon on ohjuutunt sivuisel raiteel koska ei ylletty läheskään taiteel harrasteen sisällä haavittu itujenläntiä kaavittu. Sanoja paperil tuhmempkin mättää järjen kun käytön sen sivuhun jättää ohjeist tuo oppi on eronut huomisen puoleen vaan teronut. Eik silloin tärkeint ois sulkea suunsa nykiä julkisilt kauemmas luunsa yksii kun turhii vaan tuhertaa kapoista kakkuaan nuhertaa. Mutta on aikaa, ja pitäis sit käyttää vähimmäl luokitteel haasteiset täyttää enemmät olkohot rauhassa hyvä, jos pikkusen kauhassa. Vuosienkulussa mukana ollaan hippusen roiskeita ilostkin jollaan jaksais vaan kuvitet käännellä pehmeesti toisille äännellä.
Toiveisel mielellä hommat ne hoituis kaikkien parhaaksi tietysti koituis miten siin kivenä kengässä uurteisin ilmehin tengässä. Vääriä kuvioit arvotteist löytää erehteen saral jos kömmyyttään töytää luottohan moisessa vähenee ulommasheittoiset lähenee. Petetty lupaus, taatusti hukkaa etemmäs ytimest eittämät pukkaa kaukaa taas, ylentä alottaa tuntoa puhtaammal jalottaa. Lähtemät, pyynnöistä huolimat toimiin kitkerii marjoja joutuilee poimiin erisel tuosta vih lähteä tavottain hyväksyn tähteä. Ilmaisis itseään vaikka kuin syväst kauaksi karistuu parhaasta hyväst viehätyspuoli jos vinossa karahkat repsottaa pinossa. Näinpä on oltava etäämmäl kivast siltikin tartunta, huomisenrivast koskaanhan pitäis ei päästyä alenteen laineile räästyä.
Pentti Pohjola 20030820 (20030820) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu