Ihminen yrittää kasassa olla vaikka jo hiipunut intoinen holla sivussa, ihan kuin rukkanen lakasteenalainen kukkanen. Vähä siin vähältä hellitti otteen tilalle turnasi, joutoisensotteen ei enää kipuile rapuille plussienmääritteit lapuille. Tyyty on sortunut vähienpariin lotjaksi kaavailtu törmännyt kariin mistä sen ilonsa etsisi kaikkisen vähänsä metsisi. Yhteisis pitäisi minunkin jaksaa oma se osuutein tekemil maksaa eipä vaan asial aukene terhammaks ukkona laukene. Kova on kuorma tuo itsensävähyys tipast ei apuna yhteistenlähyys ylhäälle silmänsä sihtailee nurjia tottujaan tihtailee. Ennemmin yritet, joltisenverran taatust ei ikinä elkeitä herran onninen läheisten ilosta jetisti sattuneest silosta.
Veljet tuol korjaavat vilj-aitan päätyy uusilla laudoilla homma se häätyy pauketta naulaustoimista tekijäin riittoisist voimista. Suosiol jättäydyin tekemist ulos meikäisel kertymään pääse ei tulos avuton, tarkkojen hollilla käsityö, pelkästi nollilla. Ennen ol tehtävä, apumieskeinoin ilman et itse ois päsmäysmeinoin hermot siin pyrkivät ratkeemaan toisilta proppunsa katkeemaan. Murheinen tuosta, on lieväinen määre unohteest haluisi, päällä et kääre aina jos vaakahan laitetaan niukalta tähdekin taitetaan. Pienillä eväil siis matkassa ollaan haittaistenpärskeitä yltävi jollaan iloisuus todella hukassa katumus rehottaa kukassa. Yksikään huoli ei lähelleen täällä orpona taapertaa menennänpäällä anteeksipyyntöjä hokien nuivaksi itsensä kokien.
Suurimmat helteet on tänäisest poissa ehtikin väsyä ukkona noissa kolme kun viikkoa saunassa lähespä tuskaises kaunassa. Monien mielestä, ehdointa hyvää tuostakin ylemmäs sietänyt jyvää neljääkin kymppiä kestetty väsymä reippaasti estetty. Euroopan eteläs kuumia riitti heikoimpain tontilla, viimeinen niitti nesteistenvajaata kehossa mitenkä riittäisi tehossa. Myrskyt nyt pyyhkäili raivoina tuolla joku tais tuossakin hötäkäs kuolla normaalisäitä kaik mielisi tasammast olosta kielisi. Vanhusten kesto ei niinkuin noil nuoril ketkä vois paahattaa hikisit vuoril ikä kun lumpsuttaa ankkurin etanaks suunnuttaa vankkurin. Aikansa kutakin, eiköpä juuri oleman ilo tuo jokaisel suuri yksin ei kukaan tääl jaksaisi henkensähinnalla maksaisi.
Työttä ain hävettää näkysäl olla itseistä moitetta kehittää polla siltikään lähde ei viuhtomaan olentaa hankaliin riuhtomaan. Vuodet ne nostaneet kaasulta jalan hukaten vähänkin, töisien alan pakko on kuunnella kehoa koska ei tipankaan tehoa. Haittoja laumoina kroppaansa saanut tuhatta rohtoa suuntaansa jaanut elämä kitkuillen kulkeilee ovia polulla sulkeilee. Uskoa silti ei heitetty kaivoon vaikka on olemat, edelteit raivoon sietoaan tahtoisi venyttää funtsinnan laatuista enyttää. Aatosta tietysti edemmäs ohjais tietojenpuute vaik kareihin pohjais omissa mitoissa huisketta kuunnellen luonnonkin kuisketta. Päivä ain valuvi jotenkin iltaan lankkuja löydellään, kertyneensiltaan näyttäis tuo vaikkapa tyhjältä suojaa kyl täydeltä nyhjältä.
Kyllähän kiitellä elostaan pitää nöyrempää mieltäkin sellaisest itää jakselee huomista vuotella siruja eduistaan tuotella. Heikonhanlaisesti kuntoista kertyi enimmin niukasti paikassaan vertyi ohjat kun liiasti höllehti poistetul raiteella köllehti. Siellä ei junia ollutkaan kulus viuhamapuolet ne täydesti sulus kompassinäyttämät hukassa harmaa vaan eneni tukassa. Mieltä silt siirrellä, paikasta uusiin joitakin aromei löytäen muusiin sekin tuo, evääksi nimetty paras vain ohehen pimetty. Toivoisi ikäisten löysäävän työstä etsien lepoa, päivästä, yöstä ilman sit ainaista hoijakkaa laittaisiit kiireensä lukkointaa. Näin olis lotkolla tukea tuosta viitsimät hötkyillen hikipääs juosta pelkäis ei moitteitten määriä sanonnankipeitä vääriä.
Milloin voi väistyä painamast töitä vietellä levossa aikoja, öitä ikäkö antavi myöntöiset höllätä vähätkin työntöiset. Itte täs jättänyt ruumiisen puuhan sijalle saattanut höllennänluuhan koska nuo ehdinnät topeissa näpein myös lääkkeitten ropeissa. Riimejä mieluusti, sisäistään purkaa joutoinen olema pahinta turkaa aatosta aiemmis juoksuttaa kivoikin hämärist tuoksuttaa. Syyllinen tuntohan moisesta seuraa että nuo vanhatkin kähmien teuraa avut mult osaamiin puutuvat yritteet alkuunsa juuttuvat. Väsymys tunkenut itsensä äijään nähtäväst paiskannut olijan läijään mistä ei jänteväks joutuile ruuhi tuo ilolle soutuile. Näinkin on ajatus jatkuvast työssä heltaimet puuttuu vaik täydesti vyöstä anteeksi yritteen niukkasuus ohjien löperö tiukkasuus.
Pentti Pohjola 20030819 (20030819) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu