Punnitsis vaikka kuin tulleita etui unhoa eihän noit haittaistenretui mitkä ne mieltä niin madaltaa lähes vaan ruumenii koppaans saa. Määriä hamuttu, vähällä työllä innosteen pelkästi heilues vyöllä korkeimpii asetteit kierretty tuskaa, sit sielusta hierretty. Näinhän on menneinä elämänajat jyrkkinä railoina taitojenrajat tuolta ei korkeemmal ylletä viisaitten seuroissa mylletä. Juttuista miestäkään, etteipä tullut senverran erilail, pasmaiset hullut nuottei kun rupeili värkkäämään värssyjensuuntaisii tärkkäämään. Riimeissä nokkineen yhäkin sählää enimmin joutoisii tokihan mählää naruja tuntoisiin haeksii orpuutta pahinta paeksii. Anteeksi suokaa tää kankea kieli silti on nöyränä ukolla mieli vääriä väänteit kyl rutkasti monienmielestä, mutkasti.
Aina jos mielineen ypösen yksin kuinka ois saavute, se käsityksin tasa kun vertaisuus puuttuilee hommat ne kinkkisiks juuttuilee. Uskalla ei enää naamaansa aukoo sisäisii näkemii, pramille laukoo tietäissä, tulee et rökkihin harmaisen usvaista mökkihin. Kilpailuvaltitkin ulkoiset puuttuu vähäisten laskentaans, siihenhän juuttuu täällä noit puuttuvi avuja nuoskalla, ladulta havuja. Meikää on helppoa sanoilla lyödä arkisestviskattuu faktana myödä vasamat sattuvat syvälle kohteeks jos joutuvi, jyvälle. Rohkeus katoaa vähäkin luota omaa ei hitaut yleisiin suota koulu jo kuvitteet vesitti toopenkin oloista esitti. Suurin ehk haitta ol löysästiotto ymmärrys riittänt, et eihän tää lotto jot toki silloin ei käytössä kuitenkin punaista näytössä.
Kenet on laitettu vähänä tielle ei saisi edetä ylemmäs mielle näpeille varmasti läiskähtää ankea pelkästi jäljel jää. Ei myöskään lannistuu, sellaista tahkoot kelpaisi unohtaa haittaistenjahkoot nousta taas tarkoitteit noutamaan vastaiseen virtaankin soutamaan. Alusta lähtö jo pahasti tökki omine vähineen syrjässä kökki niukat siis ripehist antimet painoivat synnynnän kantimet. Silloin kun töissä ol enimmin nokin unohti pahimman tökinnän, shokin tuntui, et myötäises virrassa värisii loimia pirrassa. Ulompaa kaarteli kaikkiset lähit ei kyllä muutenkaan sointuiset nähit itseinen voima kun puuttuili aremmaks ehdoitta muuttuili. Loukata ketään ei halunnut tuossa kurkkuamyöten vaik uiskeli suossa noinkinkin harmeista ärähti sätinnöist toveittain kärähti.
Omat kun rajat ne lähtöjä estää huonosti haasteita tietysti kestää syrjemmäl kokee noit miettiä yleenskin aikaansa viettiä. Muistellen mönkähän menneitä juttui pirust jotk nauratti, läheisii, tuttui ihminen itseens kun rökitti tutkaintaan vastahan pökitti. Sielu sai syviä haavoja sisääns eikä ois tarvinnut kipeänlisääns mahtoista ei ollut selittää kiemuroi laatuisiks telittää. Näytti kuin seinä ois kavanut eessä omuus vaan retkotti haittaistenreessä matkalla koskihin kipeisiin voimii ei paikkuisiin ripeisiin. Tämä on jaksona ohitse käyty senpähän perään, ei raitilla näyty itsehän kahlitsi kulkunsa portteili tukkohon sulkunsa. Nyt ovat lähdöt ne hiljaiset hipsit askelten pituudet, lähespä sipsit mölyjä mahassa pidellen tuntemans paperil idellen. -:- Se hiljainen itseisyys -nouse, täytä tarpeesi rikasta, kun parempia -jotka eivät valita eivät odota liikoja -:- Huomisessa, olemisentoivo -päivien hyötyinen riittoisuus niitä täällä tarvitaan -ennennystä etsittäessä ja kumoamaan kipeitä -:- Ihmeellistä se -ettei kaaduttukaan alistuttu pelolle -vaan vireydytty hakien täytteitä kohtuuksista -:- Omaamatta etuisuuksia -kehittyy laillaan pienin askelin -vertailukohditta ja niin raskain hitauksin -:- Pitäisikö aina osata -ja enemmän kuin ennen rikastumalla tyhmyyksistä -joita polulle viskataan hyväksynnän saavuttamiseksi -:- Orpoa on ollut -riittäminen minimissään asenteitten esteisiä -kuvitelmien kumontoja täällä, ja jatkuvasti -:- Ei, en osaa -usein juuri näin itsekutistuen -haavojansa nuollen pienuudessaan, päinseiniä -:- Ilo on, valoa pimeydessä -ystävyys, jalokivensäihkyä ja siitä, miltä on välttynyt -kestäessään kovia yhteisön puristuksessa. -:- Aineetonta on -ja suurin sisällöin teon tavoitteita erittäen -maailmanmitassa eikä kenellekään, ylikypsinä -:- Metsä auringonnousun aikaan -seittien soreutta kastepisaroitten helmittämistä -odotus täyteyksin tuulosten tulla. -:- Valmis on, tehtäviä -ottamalla onkeen nousu ja liike -välttämätöntä ehdottomuutta -:- Luonto kuiskii -minä olen täällä valmiina palveluksiin -tarjoten kokemuksia itsestäni avartuen -:- Yhtäältä ei löydy paljoa -vain tulemisille tarkoitetut liikkeenomainen kokemus -riisuttuna sanoista alistettuna rutiineille -:- Maisema avautui -siirtyi keskemmälle tytön hahmossa -liitelynomaisena eikä silmä siitä irronnut -:- Se maailma -jossa hyvyys heräsi ohi öisistä -kannatti kevyesti lahjoittaen lisiään -:- Oksienlomasta -säteili valoa kosteus ylti ylhäälle -pisarat putoilivat mitat täyttyivättarkoituksille
Pentti Pohjola 20030818 (20030818) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu