20030818 Juurimia


20030818 Näinhän on menneinä...

Punnitsis vaikka kuin tulleita etui
unhoa eihän noit haittaistenretui
mitkä ne mieltä niin madaltaa
lähes vaan ruumenii koppaans saa.
Määriä hamuttu, vähällä työllä
innosteen pelkästi heilues vyöllä
korkeimpii asetteit kierretty
tuskaa, sit sielusta hierretty.

Näinhän on menneinä elämänajat
jyrkkinä railoina taitojenrajat
tuolta ei korkeemmal ylletä
viisaitten seuroissa mylletä.
Juttuista miestäkään, etteipä tullut
senverran erilail, pasmaiset hullut
nuottei kun rupeili värkkäämään
värssyjensuuntaisii tärkkäämään.

Riimeissä nokkineen yhäkin sählää
enimmin joutoisii tokihan mählää
naruja tuntoisiin haeksii
orpuutta pahinta paeksii.
Anteeksi suokaa tää kankea kieli
silti on nöyränä ukolla mieli
vääriä väänteit kyl rutkasti
monienmielestä, mutkasti.


20030818 Meikää on helppoa...

Aina jos mielineen ypösen yksin
kuinka ois saavute, se käsityksin
tasa kun vertaisuus puuttuilee
hommat ne kinkkisiks juuttuilee.
Uskalla ei enää naamaansa aukoo
sisäisii näkemii, pramille laukoo
tietäissä, tulee et rökkihin
harmaisen usvaista mökkihin.

Kilpailuvaltitkin ulkoiset puuttuu
vähäisten laskentaans, siihenhän juuttuu
täällä noit puuttuvi avuja
nuoskalla, ladulta havuja.
Meikää on helppoa sanoilla lyödä
arkisestviskattuu faktana myödä
vasamat sattuvat syvälle
kohteeks jos joutuvi, jyvälle.

Rohkeus katoaa vähäkin luota
omaa ei hitaut yleisiin suota
koulu jo kuvitteet vesitti
toopenkin oloista esitti.
Suurin ehk haitta ol löysästiotto
ymmärrys riittänt, et eihän tää lotto
jot toki silloin ei käytössä
kuitenkin punaista näytössä.


20030818 Alusta lähtö jo...

Kenet on laitettu vähänä tielle
ei saisi edetä ylemmäs mielle
näpeille varmasti läiskähtää
ankea pelkästi jäljel jää.
Ei myöskään lannistuu, sellaista tahkoot
kelpaisi unohtaa haittaistenjahkoot
nousta taas tarkoitteit noutamaan
vastaiseen virtaankin soutamaan.

Alusta lähtö jo pahasti tökki
omine vähineen syrjässä kökki
niukat siis ripehist antimet
painoivat synnynnän kantimet.
Silloin kun töissä ol enimmin nokin
unohti pahimman tökinnän, shokin
tuntui, et myötäises virrassa
värisii loimia pirrassa.

Ulompaa kaarteli kaikkiset lähit
ei kyllä muutenkaan sointuiset nähit
itseinen voima kun puuttuili
aremmaks ehdoitta muuttuili.
Loukata ketään ei halunnut tuossa
kurkkuamyöten vaik uiskeli suossa
noinkinkin harmeista ärähti
sätinnöist toveittain kärähti.


20030818 Näytti kuin seinä...

Omat kun rajat ne lähtöjä estää
huonosti haasteita tietysti kestää
syrjemmäl kokee noit miettiä
yleenskin aikaansa viettiä.
Muistellen mönkähän menneitä juttui
pirust jotk nauratti, läheisii, tuttui
ihminen itseens kun rökitti
tutkaintaan vastahan pökitti.

Sielu sai syviä haavoja sisääns
eikä ois tarvinnut kipeänlisääns
mahtoista ei ollut selittää
kiemuroi laatuisiks telittää.
Näytti kuin seinä ois kavanut eessä
omuus vaan retkotti haittaistenreessä
matkalla koskihin kipeisiin
voimii ei paikkuisiin ripeisiin.

Tämä on jaksona ohitse käyty
senpähän perään, ei raitilla näyty
itsehän kahlitsi kulkunsa
portteili tukkohon sulkunsa.
Nyt ovat lähdöt ne hiljaiset hipsit
askelten pituudet, lähespä sipsit
mölyjä mahassa pidellen
tuntemans paperil idellen.

-:-

Se hiljainen itseisyys
-nouse, täytä tarpeesi
rikasta, kun parempia
-jotka eivät valita
eivät odota liikoja

-:-

Huomisessa, olemisentoivo
-päivien hyötyinen riittoisuus
niitä täällä tarvitaan
-ennennystä etsittäessä
ja kumoamaan kipeitä

-:-

Ihmeellistä se
-ettei kaaduttukaan
alistuttu pelolle
-vaan vireydytty
hakien täytteitä kohtuuksista

-:-

Omaamatta etuisuuksia
-kehittyy laillaan
pienin askelin
-vertailukohditta
ja niin raskain hitauksin

-:-

Pitäisikö aina osata
-ja enemmän kuin ennen
rikastumalla tyhmyyksistä
-joita polulle viskataan
hyväksynnän saavuttamiseksi

-:-

Orpoa on ollut
-riittäminen minimissään
asenteitten esteisiä
-kuvitelmien kumontoja
täällä, ja jatkuvasti

-:-

Ei, en osaa
-usein juuri näin
itsekutistuen
-haavojansa nuollen
pienuudessaan, päinseiniä

-:-

Ilo on, valoa pimeydessä
-ystävyys, jalokivensäihkyä
ja siitä, miltä on välttynyt
-kestäessään kovia
yhteisön puristuksessa.

-:-

Aineetonta on
-ja suurin sisällöin
teon tavoitteita erittäen
-maailmanmitassa
eikä kenellekään, ylikypsinä

-:-

Metsä auringonnousun aikaan
-seittien soreutta
kastepisaroitten helmittämistä
-odotus täyteyksin
tuulosten tulla.

-:-

Valmis on, tehtäviä
-ottamalla onkeen
nousu ja liike
-välttämätöntä
ehdottomuutta

-:-

Luonto kuiskii
-minä olen täällä
valmiina palveluksiin
-tarjoten kokemuksia
itsestäni avartuen

-:-

Yhtäältä ei löydy paljoa
-vain tulemisille tarkoitetut
liikkeenomainen kokemus
-riisuttuna sanoista
alistettuna rutiineille

-:-

Maisema avautui
-siirtyi keskemmälle
tytön hahmossa
-liitelynomaisena
eikä silmä siitä irronnut

-:-

Se maailma
-jossa hyvyys heräsi
ohi öisistä
-kannatti kevyesti
lahjoittaen lisiään

-:-

Oksienlomasta
-säteili valoa
kosteus ylti ylhäälle
-pisarat putoilivat
mitat täyttyivättarkoituksille

Pentti Pohjola 20030818 (20030818) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu