Riimeille taas väännyskelen ilman liikaa näännyskelen kavereita mulle muualt eihän tulle. Hymähteleet, turhii latoo ei saa konstil mielel patoo tyytyvyyden kestoon lysähtämän estoon. Auttanut on mones kohdas vaistomaisest ukkoo johdas syrjäisissä naahain mielel pelkäst kaahain. Onko tälleen keltään poissa ryven vaikka tuntei noissa elämää on tääkin saannoksia nääkin. Laukaissut on kiukunkesteit raivaellut arjest esteit lääkkeeksi tään miellän nurjankylvöks kiellän. Henkireikä, tarvittaissa masennusta harvittaissa värssyt paikkaans puoltaa ihmissieluu huoltaa.
Mulla ei oo juttukamuu koostumukselt mallaan ramuu ikäni on tuota ykskään pappaan luota. Halunnut ois joukkioihin sisäistyä täysin noihin kerronnoilla paljoil eikä tipast kaljoil. Syventävii haastamuksii pöllytellen tunnon uksii iloo sieltä purkeis yksin ei ois surkeis. Lahjat puuttuu, pakko myöntää kontturiaan yksin työntää niinkuin iät ajat selkehinä rajat. Oma vika ilmanmuuta ei saa nauruun usein suuta tunto kehää kiertää arvatkaa, et hiertää. Perustoista ihan johtuu yksinäisen olos rohtuu niin vaan pitää kestää luhistumans estää.
Terveys on tärkee juttu mihin saattaa pesii ruttu ajois pitäis huoltaa et ei ala puoltaa. Mukavuuden myötälaineil unhoo kertyy tervyysaineil sokerit ja rasvat noihin kiinni kasvat. Pienestä se alkaa haitta liikaista kun, suuhunlaitta vatsa isoks paisuu epäsuunta raisuu. Sappikivet, mahavaivat hereille vast heikon saivat näinkö sit on menty miinukset et enty. Ruokaa suuhun rajallisest venytellen, ajallisest ehtii mössö sulaa tulematta pulaa. Nyt on mulla tämähetki käännekohdas elonretki näpristelyin kautta supummaksi lautta.
Tyhjänpäivää usein kelaan pasianssii koneel pelaan muutkin etsin sieltä netti lisää mieltä. Sanomia tsiikatessa vinttitilois liikatessa olennalle turvaa hyötyisesti kurvaa. Vatsanpuol nyt vähän huolta näpreilyä kertyy tuolta inhoin, tunneis ohi laineit vielä kohi. Etääntyä noista haluis tuntoo jottei kipu kaluis ravinnossa muutos vuosii ollut puutos. Nyt en mätä täyteen mahaa joka oli keinon pahaa ymmärtää on tarve kukkuroista harve. Eletään nyt tätä aikaa vanhuusvuodet, ne jo kaikaa sillämallil mennen toisesti kuin ennen.
Nuorena on vilkas, terve eipä vaivaa mikään herve ikäisel on toisin purui poies soisin. Ylävatsal alkoi kivut siinä sitten tuntei livut viikonpääst viel varjoo keveest näprei tarjoo. Sappi vuosii leikattuna kivet hiiteen veikattuna onk taas uusii tullut arvaukset hullut. Yhdenlaisen, kokee närveen liu-utaanko taasen järveen huolia min kukul pimennyksii tukul. Ehkpä johtuu ahminnoista safkan sisääns kahminnoista vähentänt noit olen laihduntiellä polen. Tarve nähdä arjenharmaa kääntöpuoli, sekin varmaa iloo ei silt säästää pinteest aika päästää.
Haittoja kun alkaa tulla kestämistä siinä mulla perusteitten puolelt välty eihän huolelt. Vatsavaivoist jälleen johtuu ohi lähes, ei tuo lohtuu leikattuna sappi miten nyt jo klappi. Saattaa olla erilaatuu vuottenmyötä uutta kaatuu tutuntuntuu noissa ilo että soissa. Uusii kiviik tiehyil kerää ärseähän polttoon herää tuntikautten otoin raamit ihan sotoin. Tohtoriltk jo aika varail netist oireit esil plarail rauhoitaakseen mieltä aatost harmintieltä. Eihän tarvi olla menoo pikkusen vaik matkal tenoo onhan saanut olla kodis, kartanolla.
Pentti Pohjola 20030814 (20030814) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu