20030812 Huojuiluja


20030812 Säässä jotain...

Kun ei muuas vähää kyyhää
paperille riimei pyyhää
jottei suru survita
hankalampiin kurvita.
Yht on samaa ukkon olo
paikka tietyst kotikolo
täällä evii liikuttaa
mielenpuoltaan kiikuttaa.

Tulosten ei olla haussa
safka toisel taval maussa
aatosituin erehtein
harvemmasti perehtein.
Vatsakipu iski huolen
näytti lantin toisenpuolen
onneks vähii vaivana
uskois, menneenraivana.

Hellejaksoo sithän riitti
lopustansa tietyst kiitti
eurooppaa viel uuvuttaa
milloinkhan tuolt lähdön saa.
Säässä jotain järin outoo
niinkuin ääripäitten noutoo
onkohan tuo mallina
huomisvuosil sallina.


20030812 Ohjat päästyi...

Vanhan menee huonoon kuntoon
okaita noit iskee tuntoon
heikosti tääl heiluttu
nuukanlaisest reiluttu.
Toinentyyli alust saakka
kevinyt ois repus taakka
ei vaan lukkoon avaimii
järkisiä havaimii.

Ohjat päästyi omist käsist
nyt sen huomaa helpost pläsist
melkein seinä edessä
poskipielet vedessä.
Jaossa siis heikot kortit
auenneet ei ilonportit
nyhjäelyyn vajosi
ilonkuplat hajosi.

Pient viel liiket tunnos huomaa
vuosikautten sinnetuomaa
ne on onnen hippuja
eikä täysii nippuja.
Maailmas tääl kehitystä
tekniikoitten ehitystä
hyvät, huonot, vaalissa
kuk sit milloin maalissa.


20030812 Velttoilu pohjan veis...

Maailma tarjoaa hyvää ja pahaa
jonka sen edessä ollaankin vahaa
kukin näin löytänee reittinsä
ilon, myös surujen keittinsä.
Sietoa tarvitaan sentit ja millit
aikanaan vislailee päätteisiin pillit
nyt juuri räppäyst ehontaa
kohtaansa järkisest tehontaa.

Velttoilu pohjas veis onnisteen alta
toviksi seisahtaa hetkeksi malta
uudella vauhdilla posottain
ruutisenmääräisens osottain.
Ulkona sataa, ja ehkäpä tuulee
moitteitkin kipeitä korviinsa kuulee
nehän vaan sanoja pelkästi
jatketaan menoa helkästi.

Kykynsä eväillä pakko on mennä
siitä ei pitemmäl saapas se lennä
haasteisiin noinkin voi vastata
ruuhensa kukkuroil lastata.
Olema asettaa aikanaan rajat
tuolta ehk purkeevat täytiset hajat
noit kyl ei tarvitse pohtia
etenkään yksityiskohtia.


20030812 Yksi on tarkoitus...

Ihmisen osa on nöyrtyä ilol
siten ei homma se konsana pilol
tulkoon vaik tukkoisii hetkiä
ollut myös mukavii retkiä.
Jaksettu lähteä uusiensuuntaan
kökköä entistään paremmaks muuntaan
aivan jo vaistoisen avulla
tuonne, mis etuja kavulla.

Haaveita päästetä hukkuun ei koskaan
vaikka tuol tallaisi täytiseen roskaan
mielen ei anneta koveta
surujen olemaa loveta.
Yksi on tarkoitus, saapua maaliin
nuijii vaik pakolla asia kaaliin
aina on toivoa tarjolla
paikkansa tosin myös varjolla.

Tehtävät jaetaan kykyjenmukaan
reppua kanna ei yksikään kukaan
ellei se itseltä onnistu
muutkaan ei täysillä ponnistu.
Sama on suunta kait, sulla ja mulla
hyväksynhavainnoil rennosti tulla
kaikkine vähine elkeineen
myös noine estoisten telkeineen.

Pentti Pohjola 20030812 (20030812) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu