Silloin kun terveys alkailee pätkii hätäisii huiteita esille lätkii antakaa ihmeessä jatkoa ei saisi kulentaa katkoa. Ääret ja rajat on jokaisel meillä hontturahommis ketk elämänteillä tyytyvä mieli se tärkeä ehdoitta hamutaan järkeä. Jokaisenpaikassa alku ja loppu vihtoisenviimenä täytinen toppu noita kun osailee ynnätä seiniäpäinhän ei rynnätä. Useessa mielessä yksin tääl ollaan tulkoon vaik tulvia hataraan jollaan pilvientakaa kyl lohtua henges jos liiasti rohtua. Kaikhan me tahdottais maalihin päästä riippumat olemas olevast säästä vaikka kuin tyhjää ois repussa lyijyisenoloista pepussa. Nöyryys se todella tepsivä lääke keinolla oheen jää luullusti kääke ilon kun lippua liehuttaa vähemmän nupissa kiehuttaa.
Kulkijantiellä ei ilo oo taattu -pyssy se sillailla läheskään laattu horjuvanheiluvaa menentä lähes siis tipottain enentä. Osaaja ymmärtää vähempääns väistää niukka jo aiemmin esteensä päistää siinä tuo hommien selitys juttujen kohtiinsa telitys. Suoria sanoja, niitä jos lappaa yhteyshenkisens lähespä tappaa ei tule muualta apua vaikka kuin lisäisi hapua. Maltillamennen ja kirkkahin silmin saneeraa aiemmin pyörineen filmin ehkäpä selittäis tekoja noitakin, täysiä lekoja. Yrityst unohtaa akuutit pulmat hioa hengessään loivemmiks kulmat raihnaisen runkonskin tiimoilta säästyen järseisilt viimoilta. Talutusnarussa jotenkin ollaan vesiä päästyilee hataraan jollaan surunkin sallimii availla järkisest ohjeita tavailla.
Kirjannut olenhan omia juttui noitakin ikävänharmaita suttui paremmat etäältä kaartaneet töryt juur kohdallein saartaneet. Ohuet ainekset palojen välis lähespä tyhjii kun ikänsä kälis moisesta osaavat heitellä ilkunnan vaivalla peitellä. Miten ees ihminen kykyjään riskais nuotan vaik tuhannest jorpakkoon viskais anti se ylempää sallittu homma jos täydesti hallittu. Pienellä mielellä matkahan mennen väsymys kupeelle kiirehtää ennen ikuisest tuosta jo tiedetty haittoja nöyrästi siedetty. Eipähän vähää noit lankoja oikois tovit jos yhelmäst laveril loikois noustava tanakast pystyhyn iskua järkisen rystyhyn. Ainahan edessä tilanteit riittää toveja toisiinsa älyl et liittää suussa ei sormea pitäen kipinän sähäkäst itäen.
Kipuja jos kehos herää selvitystä mielin perää vatsa kun se valittaa riman yleens alittaa. Monta päivää järsimistä suomeks-sanoin kärsimistä tokko talttuu omineen ukko pokkais lomineen. Niukat ovat kestonvoimat enemmästi mielensoimat laiminlyöntein punnuksin mitättömän tunnuksin. Iloa kyl mielin peräis valoisuuteen henges heräis ystäviä etsien kapoisuuttaan metsien. Tarjoukset yhä voimas helikellot uusiin soimas älyäis vaan perehtyy sillelinjal erehtyy. Omat virheet, nehän tuttui ettei enää luoksekuttui vapauden valossa avitteises jalossa.
Omissaan kun pelkäst pyörii maisemat ne samat vaihda eihän näpeis nyörii alemerkeis jamat. Niitä näitä tuhratessa elonratas kääntyy tönkkömäisest suhratessa pikkusieluks vääntyy. Etuisuus ois toki muual yhteisien luona sinne pitäis käydä ruual väheneisi kuona. Rikkautta hengen tapais ilman valon vaivaa näin sen mielen moskist vapais kurssais taidoin laivaa. Pystymättä erottumaan mutasarjan mailla järki se ei terottumaan komentais vaik lailla. Yhä uuteen yritetään meni saveen, syteen edelteillä pyritetään toivoo riittäis kyteen.
Mahakivut yllättivät olemisen ryllättivät torstaista jo saakka lisääntynyt taakka. Pallomaisen kipee kumpu niinkuin risa vanha rumpu ehoneekhan tuosta antaak raitil juosta. Sappirakko poistettuna kivunlähteeks soistettuna vaivanolo, tuskaa huolta huomeen kuskaa. Tohtoril ehk näytettävä arkist järkee käytettävä ettei tallais jalkoin herneet luontuis palkoin. Ikä tuottaa haitta-asteit eikä sille löydy vasteit nöyrä pitää olla keikkuis vaikka jolla. Useen portin kautta hiljaan runsuutta et löytyy viljaan nytkin juuri haku yltämättä taku.
Pentti Pohjola 20030811 (20030811) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu