Ihmiset aina ei rajojaan tunne tarkkaapi katseensa vaikkapa kunne suurilla luuloilla lähdetään edelt jo tekijää tähdetään. Sitten kun näkee sen hutimanmäärän pintaisenpuolisen kaikkisen häärän ihme, et tuollainen pärjäilee olijanhabitteel värjäilee. Julmilkin luuloilla hutera pohja keveellä kädellä asiainohja porukka näppejään heristää vaikka kuin järkisest eristää. Yhtä on stooria, kirjan tai kuvan olija itse hän antelee luvan nytpä oon suuri mä sankari tottumist erillään, vankari. Kevyes musiikis, filmien teos järkeä käytetty, lähinnä seos annettu viisaus ymmärtää tavoite sumujen silloil jää. Helppo on moittia kehitteit noita itse kun palkintoo tipast ei voita laatuu silt sietäisi nostella puuhaajilt malleja ostella.
Siihen ikään tultu juuri aikaansaanti ettei suuri olema jo työtä ilo että myötä. Lampsittu siis pitkät pätkät niinkuin useet vanhat jätkät kompurointein kanssa soljuskellut tanssa. Erehdytty, perehdytty joskus tuli oikein sytty sitten järin väärin kömpelösti häärin. Tät kun sahaa vuosikaudet etsimähän pistää laudet hingahtamaan hosust ajoin , pieleenosust. Julmettuuko rynnistäisi varmaan henkee kynnistäisi orpuus nousis pinnal taakkana se rinnal. Rauhaisa kun merenpeili yksinäisel ihan heili olla, tulla, mennä kummemmin ei lennä.
Miksi mielis yhä uutta kyttäelis tilaisuutta hyöty ois jo hukas rikkaruohot kukas. Vanhan aatos, mit nyt siitä eihän tuossa joustoo riitä niukkenee vaan sortti lonksuu kiinni portti. Kotinurkil mielin kulkee etäälmenot täysin sulkee jaksamisen määrin ukkopaha häärin. Oikeestottain, ettei juuri silmäilyitten tarve suuri hommat lähes takan plaraellut pakan. Seuranta kyl vahvast käynnis oma bodi, ettei näynnis kivaa löytyy tuolta luurailuitten puolta. Tattiksia aiheenannost oletteitten esiinkannost mitä muuta osais nurkanpieles hosais.
Vaikka tässä ärhään kivuist ei oo ilo poissa sivuist hiljaisuudes lepää komeljantit epää. Soittopuoli tuntuu turhalt yhä välttyy hommanmurhalt joskus narahuttaa pelii parahuttaa. Tarve toki hyvinpieni aikanansa, poikkitieni nyt on jäljel sanat pikust auki hanat. Lehteinlukuu, sitä toki telkkarinkin kamuks koki sisarukset muistain jopa jutut luistain. Rikkautta mikspä mielis sehän tunnut kylmäst nielis ylpeäksi saattais eteenvievät maattais. Näin on hyvä raajaa heittää viettelyksilt silmät peittää oma osa paras siispä sen nyt varas.
Mahaan koskee, korvat soivat harmahia mieleentoivat tää on kelju juttu yllä väijyy suttu. Näkimetkään ihan kunnos epävarmuus asuu tunnos mithän kaikkee löytää ikäänsä kun töytää. Tällaiselt se ohi viuhtaa hetkenpätkis, mukaan riuhtaa ainakin näin luulen kera syksyntuulen. Ylipainoi karistella itset totuist varistella juttuhan se siinä kivanjäynä piinä. Ainhan pitää hyvä muistaa silläkeinoin taatust luistaa haittojenkin yli jossain siedonsyli. Kavereitta eihän kukaan nykäisevät hitaan mukaan timantit jos väikkyy elo ilost läikkyy.
Johan löysi meillä ilmat alle kahdestkympist filmat tällaistahan pitäis siedonpuolta itäis. Euroopas taas julma hiki neljätkympit, yli, liki heikot sortuu tuolla joinkin pakko kuolla. Tukaliks on menneet säädöt normaaleist et etääl häädöt minkä moisel taidat korkeat siin aidat. Vettä hieman ripsii pilvest outolaista ollut ilvest useenviikon läähä ainaiseks ei jäähä. Helteet yleens vanhaa rassaa kutistaen siedonkassaa ilmastoida pitäis sietämä tuost itäis. Pakko kysel laitteinhintaa jolla viilis sitten pintaa tuo on luullust eessä mennen, hilpeenreessä.
Pentti Pohjola 20030808 (20030808) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu