Ihan kivast keikkuellen trapetsilla reikkuellen väh kuin leikkimielellä sanailua kielellä. Pahennus, se pysyis poissa myötämielel, värssyis noissa jot kyl himmeet tarttunut ehompaa vaik varttunut. Anteeks pyydän etukäteen sujumpaan ei taitoo päteen vähil eväil matkassa järkevyydet hatkassa. Luisto joskus suksist puuttuu rämpimiseks kulku juuttuu uusii ovii availlen puustaimia tavaillen. Tällaista on, suoraviivaa enempään ei löydy hiivaa kakkara et kohoisi hamummasti tohoisi. Mielenmutkii hörkentäen juonettomast sörkentäen palsta oottaa niittäjää vailla kehuu, kiittäjää.
Elivuosii mulle suotu lähtöpaikal uudest tuotu vaikka horju kumoaa huomen yhä lumoaa. Tupa-ukon tarinoita räpläellään arinoita suurempaan ees halua -nytkään miki kalua. Pienel mielel pätkittyä aatos-ohest lätkittyä näistä värssy väännetty ruuhi siljal käännetty. Lepolääket, täyttä elol sormeekaan ei hitsis pelol kuvitteitten kedoilla rauhaisilla vedoilla. Huumeen tuopi tottumukset unehtuilee sottumukset nuorempana hankitut kahleisiksi pankitut. Iloo siitä, hengis ollaan pienii vuotoi vaikka jollaan linja jossain aukenee rennonraukeeks laukenee.
Tavaksi täs, riiminrustoot paperien kynälmustoot helpotusta etsien uneluuttaan metsien. Koneelle vois suoraan läiskii ei silt lepo-olos mäiskii näin on sortti valittu tunnelmata halittu. Mikskö moista tehdä tarvii korottaen pelkäst varvii aatteet eik jo käytetty sarakkeet ne täytetty. Elämähän riimei kasvaa huomisille, olonrasvaa jaksaa sängyst kivuta tupest mietteet vivuta. Rämeltäen pusikoissa viihtyellen vähis noissa toistennojaa tarvimat hengenpöpön sarvimat. Kavereinkin puoleen kääntyin osaksi vaan omis nääntyin mielens mökkii rakentaa palkkiona tyydyn saa.
Tänään mennään, mitensattuu ilman paitaa, ilman hattuu helle siten komensi tropiikilla somensi. Vähän lupaat lieventeitä ettei pollas ikust keitä rättejäkin niskassa kinttuu helpost viskassa. Mahdottoman kuuma olo näissä uiksii ihmispolo viikkokautten määrissä lakkomieltä häärissä. Yöllä unta naftist aivan karikoittaa olonlaivan jaksamast ei puhetta sisin höplää nuhetta. Osoitetta toki vailla komennot ne, muillamailla senkun pöytään ahtautuu möpellellen höplää suu. Iloakin tietyt hetket etenkin nuo aamuretket pihakeinus kiikkumaan aatteen laittain liikkumaan. -:- Tietämällä tukkiutuneet kanavansa -annettakoon ajan toimia avaajana -:- Liikaa lähtöjä kotoa -ja positiivisuus poistuu -:- Arjen unohtamista harrastavat -tekevät vaikka mitä, ettei sitä huomattaisi -:- Itsetutkistelu on opiskelua siitä -miten myötävirtaa haetaan -:- Hyviä neuvojahan on maailma täynnä -ei vaan anneta käytännön ohjaksia -:- Näin minä teen, - monikin sanoo -ja sen ollessa kuin, yksi yhteen -:- Kaatuneen kuormansa alla -on aikaa ajatella, miten ei pitäisi toimia -:- Sisuuntunut sankari -ja minuahan ei etäämmältä ohjasteta -:- Kokoamalla tiedonsirpaleitansa -ainakin nöyrempi eheytymään -:- Tajua siitä, että elää -on, polku poiketa arjestaan -:- Omaamalla taitoa selvittää asioita -suurin huoli kuulijoista -:- Yksin on paikassansa -vaikka enempiä kuvittelisi -:- Jotkut paasaavat siitä -että vahingonpelko luo vireyttä -:- Älä sano pahaa sanaa kenestäkään -onhan se, kuin laittaisi rahnaa pankkiholviin -:- Elämässä on sellaisiakin mutkia -joitten unohtaminen, tautista -:- Kerrankin moitittu ihminen -jaksaa muistaa, tummillatuhritut
Pentti Pohjola 20030803 (20030803) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu