Elämä opettaa taitoja toimii annettuinkopasta eväitä poimii siinä jos liukkailla luistelee kaiholla kadonneit muistelee. Olisi pitänyt vastuuta kantaa iloisenilmeellä sihdata rantaa joka tois hyvälle korkoa tyhjän et päällä ei norkoa. Helpolle linjalle oottajii piisaa suurehen nuhjuuteen eittämät viisaa pöljäys, oma taas kastinsa väistämät, raahata lastinsa. Yhtehenkohtaan ei ikinä juuttuu lähespä helvetiks tuollailla muuttuu itsee siin piiskalla läimiää häviön raasteisiin väkist jää. Tarve on huumorist käyntiseks kortiks sietämänvapuuden ilojenportiks omaakin egoons voi sivaltaa näinkin se pysyvi pystys maa. Mielistä valoa jostakin löytää kunhan noih esteisiin ensteksi töytää lämmintä rinta saa kehittää ihmeesti eläjää ehittää.
Heikosti menee myös silläkinlailla että on ainutta ystävää vailla lähinnä tuo kaitpa tuttua orvontaa täälläkin nuttua. Asianhyväksi syytä ei riehuu vaikka kuin ärseesti pollassa kiehuu tarvitsee tyynentää laineita niukkiihan huomisis paineita. Kiukkuisel tuulel voi sanoo vaik mitä alle ei kirjoita juurikaan sitä tehtyyhän siljaks ei hangata lotjaamme kurssille vangata. Tämä on pakkoista rehtyydenkurssii omia jälkiins kun peruuttain purssii syvästi nuukuksin, nöyränä mieliselt taholtaan köyränä. Arkuus viel asettaa suuria esteit joka taas jyrsii noit hahmotteenkesteit pohjia pitäisi uusia liplien maittavaa muusia. Persuksil istuin, ja oppia nuppiin sillailla laitetaan tyhmyytta tuppiin varaa ei kupata alusta riippumat pinnailunhalusta.
Lämpimält nyt auki hanat kosteennoruist, ihol vanat eteenpäinkin tulista yläkantilt hulista. Ukkoskuurot meitä kiertää sisämaassa sadet hiertää kerran täälkin räsähti telkkarnäky väsähti. Antenpuolet toppasi vahvistimeen roppasi lompsa euroist laiheni hämmink sillä kaiheni. Pakko muistaa töpseleitä ettei synki, niitäteitä varovuus on valttia riittäis järjenmalttia. Jouto ukkon kelpaa olla levonvesil lilluin jolla työssäolot hikistä iloo siin ei likistä. Kaiho peräst. syksyynsiirtyin muiston lämpimistä piirtyin turhaan kuumaa valitin nollatasoin alitin.
Omavähäst taitan peistä ei se silti hommaa eistä heinäkuises helteessä todellisen kelteessä. Paritviikot, rajoist yli nyt ei viileempää sit hyli sataakin taas sopisi ves et kattoon ropisi. Ukkospuuskat kaukaa kiertää rannansuuntaa etäält viertää kasveimärät raahailla hantturoiden naahailla. Iltapäivin kuuma lisii olonlaatu, lähes pisii räppänät kaik selällään viihtypuol et elällään. Medioita tutkimalla narroomielel mutkimalla helteisellä hosuilee joskus pilkkaan osuilee. Palele ei nyt juur jalkoi vaikkei uuniin, kantohalkoi ylhäält tulee tulista riippumatta pulista.
Kesänkiva mieltä viihtää hengen siel on kiva hiihtää lakkapäissä laineissa vähentyneis paineissa. Yläkroppa ilman vaatet onhan tuossa toki aatet helleviikkoin valossa työt ne pysyyt alossa. Vähänvähää, mitään jaksa ohjelmia rustail maksa läpivetoo herättää kuitintumaa perättää. Nuorempana oli toisin raameissansa erist voisin se vaan aika takana laususkellaan, pakana. Shotsihousuist käyttöpakko järeimmillään, lämmöist sakko viikkokautten pasussa eri kevees asussa. Isoo mahaa, sit kun raahaa niukemmasti polul kaahaa tärkeet, et ois hallissa solakammas mallissa.
Silloin kun ihminen varjoaan pelkää itsensä ohehen taatusti telkää ei tule pramille, esille lykkäämään soimoaan vesille. Häneltä kysellään, yhtä sun toista mikä ei probleemaa luullusti poista ankean ankkur kun heitetty lähtemänhalut ne peitetty. Täytyyhän moiseen tok olla nuo syynsä polulla kohdatut vaaraiset kyynsä ehkä juur henkises mielessä kestost et askelteet pielessä Jossainhan varmast ois lukkohon avain käyttöistä ohjetta, sitten sit tavain päivät vaan ehtnevät loppua ennenkuin tajuaa hoppua. Meikäisenmallisii, isoilla mahoil läähättää turuilla. läähättää ahoil kukaan ei korvaansa lotkuuta iloisenraiteelle potkuuta. Näinpä sit mennähän körmyisin niskoin kinttua toisensa etehen viskoin anheittenreppua raahaten enemmäst laiskasti naahaten
Pentti Pohjola 20030728 (20030728) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu