Mielellämaalattu sallitunrajois unohtuu arki ja kireilyt kuka nyt tarkotteel lällyisi hajois parasta lääkettä vireilyt. Siltikin edessä moniset kiellot nurkkaan on laitettu tuhannet miellot arpia sydämen seudulla oltu noist kipeesti reudulla. Puhumapuolikin nahkurin orsil kehnoksi laatua luettu isoja painotteit heikoilla korsil jaakobintekemil tuettu. Hieman on kadetta astianääris monessa jutussa lipsunut vääris anteeksiantoja huolisi iloa sellaisist vuolisi. Omathan erheet ne reppua painaa harteittenkivistys tuttua ylhäältä pyydetty siedolle lainaa silimään tullutta ruttua. Vahvoja voimia jossakin jyllää toivois, et heikkookin sisältä fyllää riittäisi askellustahtia elämääsuuremman vahtia.
Suoraan kun sanoo, niin pirusti jurppii oma tää vähinen väännäntä nurisii polkuja allapäin lurppii hyödytönt kivien käännäntä. Riimit siis lääkettä suruisel mielel koska ei kohtaansa puhutul kielel miksi nyt olis ei onneton elämänlaatu kun ponneton. Meille on annettu lähdöt ja tulot heitetty haasteita polulle näinkin ne uhkailee nyrjät ja kulot iloi ei rullaavil joluille. Toki on tervyyttä annettu yhä mutta ei oikeista naruista nyhä siinä juur sairaasta sinkua ylemmil askelmil hinkua. Pähkinät pitäisi kimpurat ratkoo melskannan ruuhi jo vesille kaikkiset kahlehet nurjuuteens katkoo aidointa sydäntä esille. Jossakin luullaan, et ylpeitä ollaan pisinen kateus nousseena pollaan tämä on väärästi arvattu kipeesti suuntaamme karvattu.
Sapluunanvaihto on piristetoimi kyse kun värssyjen väännöstä ettei ain samasti polleaan roimi harjoittaa myöskin sit käännöstä. Jospa viel löytäisi itua juttuun teräksenväriä joltista nuttuun sivustkin haluisiit seurata ukon tään kiemuroi teurata. Yhtä kun juonenpääst löytäisi alun rupeiskhan asia sujua eikä vain pelkästi heittämäl halun pähkinääns taidommin ujua. Huonolla muistilla osans on tuossa että sit rämmitään enimmin suossa tarve näin kohtuinen esittää matka tuon luultavast vesittää. Pelkkää sit arvaust tulevist toimist sellaisil laudoilla ladulle kontrastipuolta ei henkisist voimist elkeit kyl monelkin sadulle. Näitä kun pitäilee jonoina yllä tyydynkinpuolta sit tulenee kyllä aiheita ujeltaa ilmassa oispa vaan kyvyillä filmassa.
Elämänillassa aika on sihtail kuinka ne kontturit kolisi oiskohan tarvinnut jossakin pihtail löysikskö laakerit holisi. Saamarin mutkikkaat ohjeiset säännöt ruorin sen passeliks kurssille väännöt kareihin välillä kopisi nuhteita palkaksi ropisi. Miksi on hiljaa, kun täytyisi puhuu lukko se laitettu huulille ei tule järkevää, perusteenmuhuu altis näin myrskyisil tuulille. Usee on sanonut, reippaammin pitäis tuollaisel konstilla luottamus itäis ohesta olennast esille säätyen järkisten pesille. Luonnettaan vastaan ei rynkäillä tarvi myötäleen matkassa lasettaa ihan siin kivasti nousevi varvi pelkällä rennolla asettaa. Kukaan ei komenna yksityispuolel senverran sentään lie menty me huolel vaikkei nyt palkintoin noudossa liikuntaa siltikin joudossa.
Ilo on mielessä kuplivaa hyvää riittävän tuhtia lääkettä siinä on kepeetä, siinä on syvää etäämmäl työntämään kääkettä. Jospa sais sellaisen rintaansa laittaa tuottamat yhdelkään eläjäl haittaa senkanssa kahisis pitkälle nenua näyttäen sitkälle. Usein on jarrua tullen ja mennen rattaat kun kuivina ronkluaa paremmin hallitsi tilanteen ennen kipeimmät unehtui nurkantaa. Tänään on tätä juur, huomisenhuolta liukumas liepeisiin ylpeäinpuolta jota ei jaksaisi miellellä saattamat siltikään kiellellä. Elänyt kauan kun yhdellä mallil änisten lähtöjen puutetta kontrol ei olekaan jossakin sallil muassa tahmean uutetta. Pelästyy pappara vääriä tekoi untelonolossa tehtyjä lekoi nurkalta arasti kurkistain vetraanipäiviään surkistain.
Pentti Pohjola 20030724 (20030724) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu