20030724 Elotteita


20030724 Etpä myös puhetta...

Toiset juur antavat valtteja käteen
silloin kun ryhdytään todesti päteen
ilman ois synkkää ja pimeää
haittans et eläjä nimeää.
Väkisil voimilkin, ohessa ollaan
kaikkinen sotkuisuus noruilee jollaan
äyskärin unohtuis majalle
piirusteet täydesti hajalle.

Etpä myös puhetta väkisin lypsä
olemasuhde kun täydest ei kypsä
siinä vaan aatokset harhailee
uusiikin riesoja tarhailee.
Näin juuri joudutaan ojahan syvään
puuttumat tikulkaan, nimeltä hyvään
reikel kun raksahtaa lukkohon
kivisyys jämähtää ukkohon.

Vuotten vaan numerot suuremmiks muuttuu
yhäti edistyst hommasta puuttuu
siteet ne tiukkenee rinnassa
onpahan jääräisyys hinnassa.
Kohta ehk lähtökin rajasta yli
pienintkään toivoo ei tällainen hyli
sopis jo nöyryyden palailla
uskoa, toivoa, valailla.


20030724 Näin se on nähtävä...

Ihmisten valinnat kummasti kulkee
joillekin nöyräilee, toiset pois sulkee
aivan viel reilusti rynnistää
-häviöpuolel et kynnistää.
Onko se viisaut, taikkapa muuta
nauruun ei levitä jokaista suuta
tilanteet koviks kun rajailee
pimennevaloilla ajailee.

Näin se on nähtävä rehdillä mielel
vaikkapa kirpeitä tuppaisi kielel
sodat ne joukkoisii puuhia
orvost siel sovi ei nuuhia.
Vivahde-eroja monetkin suosii
juuri et omin se oikeeta kuosii
älkääpä sotkeko mätettä
koska jo olette jätettä.

Sellaisil tahtoisi kieltänsä näyttää
kukkarons "tuoksuval" eritteel täyttää
eihän se silloinkaan oikeeta
rataan et piirretään soikeeta.
Muutamil kyllä niin jäykät on niskat
klimpeissä lähtevät teoista viskat
hitsiik kyl moiselle mahtaisi
aivan tuos varjoa jahtaisi.


20030724 Näin on mennyt...

Vanhetessa kokee huolen
mistä kohta iloo vuolen
eristeises piirissä
homma eihän jiirissä.
Lähtemiset poissa laskust
remontti ei käyne kaskust
oonkhan upon partaalla
terävällä vartaalla.

Näin on mennyt, nuorest saakka
hartehilla tuntuin taakka
avittajat puuttuvat
etäisiinsä juuttuvat.
Oman piirin kuka saanut
siellä leiviskänsä jaanut
ymmärryttää tarpeista
itse kun on karpeista.

Hyville noil auki ovet
riemuisina siellä povet
ilonremmin äärellä
sutjakkuutta säärellä.
Kateus se poissa meistä
tylsätä ei sillä peistä
näin vaan varjos vaeltaa
evääntähteet eteens saa.


20030724 Omuuteinko niukist...

Huomaan, etten joukkoon sovi
kiinni multa moni ovi
sakkiin vaik ois halua
eipä tuonne palua.
Omuuteinko niukist johtuu
tuokaan ei se anna lohtuu
kulunta nyt sivussa
ulkon ilon vivusta.

Näitä pyrin kansioimaan
miksi mollist alko soimaan
kivii kuin ois kengässä
ylenaikaa tengässä.
Itseusko, sehän hukas
jyrkänteeltä, ulospukas
rinteenvieru pelottaa
auttamatta kelottaa.

Uunoillut täs monet kerrat
roskaisina vesis merrat
kieltotaulu laitettu
höpönhöpöö taitettu.
Eivät kumoo minun paattii
lähtöviivallehan saattii
yhä tikkail kipuan
unelmiini lipuan.

Pentti Pohjola 20030724 (20030724) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu