Toiset juur antavat valtteja käteen silloin kun ryhdytään todesti päteen ilman ois synkkää ja pimeää haittans et eläjä nimeää. Väkisil voimilkin, ohessa ollaan kaikkinen sotkuisuus noruilee jollaan äyskärin unohtuis majalle piirusteet täydesti hajalle. Etpä myös puhetta väkisin lypsä olemasuhde kun täydest ei kypsä siinä vaan aatokset harhailee uusiikin riesoja tarhailee. Näin juuri joudutaan ojahan syvään puuttumat tikulkaan, nimeltä hyvään reikel kun raksahtaa lukkohon kivisyys jämähtää ukkohon. Vuotten vaan numerot suuremmiks muuttuu yhäti edistyst hommasta puuttuu siteet ne tiukkenee rinnassa onpahan jääräisyys hinnassa. Kohta ehk lähtökin rajasta yli pienintkään toivoo ei tällainen hyli sopis jo nöyryyden palailla uskoa, toivoa, valailla.
Ihmisten valinnat kummasti kulkee joillekin nöyräilee, toiset pois sulkee aivan viel reilusti rynnistää -häviöpuolel et kynnistää. Onko se viisaut, taikkapa muuta nauruun ei levitä jokaista suuta tilanteet koviks kun rajailee pimennevaloilla ajailee. Näin se on nähtävä rehdillä mielel vaikkapa kirpeitä tuppaisi kielel sodat ne joukkoisii puuhia orvost siel sovi ei nuuhia. Vivahde-eroja monetkin suosii juuri et omin se oikeeta kuosii älkääpä sotkeko mätettä koska jo olette jätettä. Sellaisil tahtoisi kieltänsä näyttää kukkarons "tuoksuval" eritteel täyttää eihän se silloinkaan oikeeta rataan et piirretään soikeeta. Muutamil kyllä niin jäykät on niskat klimpeissä lähtevät teoista viskat hitsiik kyl moiselle mahtaisi aivan tuos varjoa jahtaisi.
Vanhetessa kokee huolen mistä kohta iloo vuolen eristeises piirissä homma eihän jiirissä. Lähtemiset poissa laskust remontti ei käyne kaskust oonkhan upon partaalla terävällä vartaalla. Näin on mennyt, nuorest saakka hartehilla tuntuin taakka avittajat puuttuvat etäisiinsä juuttuvat. Oman piirin kuka saanut siellä leiviskänsä jaanut ymmärryttää tarpeista itse kun on karpeista. Hyville noil auki ovet riemuisina siellä povet ilonremmin äärellä sutjakkuutta säärellä. Kateus se poissa meistä tylsätä ei sillä peistä näin vaan varjos vaeltaa evääntähteet eteens saa.
Huomaan, etten joukkoon sovi kiinni multa moni ovi sakkiin vaik ois halua eipä tuonne palua. Omuuteinko niukist johtuu tuokaan ei se anna lohtuu kulunta nyt sivussa ulkon ilon vivusta. Näitä pyrin kansioimaan miksi mollist alko soimaan kivii kuin ois kengässä ylenaikaa tengässä. Itseusko, sehän hukas jyrkänteeltä, ulospukas rinteenvieru pelottaa auttamatta kelottaa. Uunoillut täs monet kerrat roskaisina vesis merrat kieltotaulu laitettu höpönhöpöö taitettu. Eivät kumoo minun paattii lähtöviivallehan saattii yhä tikkail kipuan unelmiini lipuan.
Pentti Pohjola 20030724 (20030724) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu