Yhteistä sopuiluu pitäisi suosii olipa niskas vaik enemmän vuosii etteivät tuoreimmat tallaisi kahteiseen suuntaan näin mallaisi. Jokaisel ei ole tällaista kykyy ihanpa aatellen, aikaa tuot nykyy rajoja reippaasti vedetään laput kuin silmillä edetään. Se oisi pahinta, nuoremmat murjaa kanssaises käymises, juurikin kurjaa takanapäin että supistaan haukkumanimillä jupistaan. Oma kyl asenne tuossa se tärkee jos noita seittejä hölmyyttään särkee ei pidä keneltkään vaatia myönteinen resepti laatia. Lapsetkaan säikkyis ei köntivää tuota täristen juoksisi karkuhun luota oltais kuin parasta kaverii etäältä kierrettäis haverii. Vanhuus se tulee, vaik jarruja painais elimet lähespä, muualta lainais järjeskin piisais ain taipua noluudenkuoppaan ei vaipua.
Moni ei vatvoisi turhasti näitä pökkelöin riimien ikuisii päitä ukko vaan lähtöjä kertailee tuskin ees mihinkään vertailee. Ajanhan haaskuuta, auliisti myönnän sanojenkontturii uutterast työnnän en laita paljoa lastia olenhan vähäistä kastia. Tee itse taidoilla, ehkpä niit ilman suorittaa päivittäin kupoolins filman moisen on ottanut haasteeksi joutoisuus, etteipä raasteeksi. Luuloja laadusta, vähää ei täällä oma on pienuutens jatkuvast näällä jos vaikka pääsis se unohtuun hönkäytyy lause ehk jonkun muun. Päivästä toiseen ois tarkoitus jatkaa ei kyllä arvaa tät, jatkuista matkaa saattaapi ovet ne sulkeutuu tyhjyydenlainehil kulkeutuu. Ehdotont asias, saatu on elää kiitoksenkellot ne riemusta helää riippumat nyrjähdekohdista täysinkin torsosta pohdista.
Nauravast naamasta ihmiset tykkää vähää ei hänestä, sivus jok kykkää rentous laatuna valttia sisältäin taattua malttia. Auttavat kädet on eläjäl hyvät tarvii vaan satuttaa kohdille jyvät luontevanrennost siin ratsastaa yleistä paremmuut katsastaa. Oppimishalu, se ensteinen juttu ehonee varmasti harmiensuttu pinnat saa peileinä väikkyä tuntemain alhoista läikkyä. Yksilöin katsoissa hommiaan ristiin miten siin pääsiskään pasmaiset mistiin äkkiä tulisi korjaus paikkautuis salamast horjaus. Toki voi lipsua ajoittain ote ettäpä esillä, nimeltään sote moiselta hartiat mattohon fiilikset takaisin kattohon. Maailmanmitassa, hätäkös täällä ujuillaan rennosti, säällä kuin säällä rojahteen jälkeen taas pystyhyn tiukempaa tartuntaa rystyhyn.
Kaikkea tarvi ei harteille ottaa joita tuo laanisuus polulle mottaa hiljalleen miettii vaan rauhassa sopivuus, antojen kauhassa. Ihmeittentekijät, hehän on etoi älyisensaralla riittelee vetoi uupumat polulle poikittain edes ei hengästyy tarvi lain. Niukemmat kuhnuaa aamusta iltaan saadakseen lujuutta huteraan siltaan jolta voi paremmin ponnistaa tuntien, nytpähän onnistaa. Sellainen kokemus, lasiseen maljaan yllensä ripustaa iloista valjaan minunkin annetaan yrittää huomisenhelmahan pyrittää. Tunnetta säilyttää, aivan kuin kukkaa ettei sit vahingos luotansa hukkaa nöyremmäks olijaa taivuttaa pelkojenpaukamii haivuttaa. Yhä siis edessä, saantojensarka enhän täs täydesti, ihan tuo parka ääntään voi hitusest käytellä henkistenskuoppia täytellä.
Pentti Pohjola 20030722 (20030722) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu