Mielkuvainpuute jos rutistuu sieluun ihminen joutunee kiusaisennieluun kuulemaan kummia juttuja hengelle tulleita ruttuja, Äläkkä nousee jo turhista vähist olemal ikänsä kaukana lähist siinä juur ehennys tärkeä ripake kirkasta järkeä. Eihän noit annettu puisille päille jäljessäkulkevil, hontturoil näille viisaat he ottivat osansa täyttäen älyllä posansa. Alemmalt lavalta, monetkin meistä hiovat terämmäks, tietojenpeistä saamatta vähääkään kaikua tuntemil hyväksynraikua. Konsteja piiloissaan varmasti luuraa joista ois hyötyä, riitost jos kuuraa ehk kyllä ällisten mittoja vaikeast saatavii hittoja. Yhäti aina, ja uudemman kerran pyyntihin heittäen kuluneen merran kunpa viel saalista löytäisi julmettuun parvehen töytäisi.
Yksinäänolenta erittäin rankkaa sepä ei koske kyl täytisenvankkaa herkimpäin hermoja kiristää olon et ikävä tallel jää. Pitäisi löytyä sopivat ropit ensiksi aatellen, juuri nuo hobit mihin voi surutta sukeltaa tunne jos liiasti mukeltaa. Aina voi kohdata uusia etui jotta ei huomaa ees , niskassaretui nätti jo maisema keventää sihtausaukkoja leventää. Unohtuu itkut, ja nauruhun töytää kotisil konsteilla timanttei löytää jos ei oo pelko se pepussa arkaisen sorttista hepussa. Valo on hakeman arvoinen kohde tuolta se lähtee juur oikea hohde miksi ees pimeää etsisi hienoja fiilinkei metsisi. Siedetään niukkuutta rohkeesti juuri palkintopotti tuos ehdoitta suuri hukattui aletaan keräillä maailman hyvyyteen heräillä.
Helteillä punnitaan ihmisten sietoo josta ei kylmillä ole ees tietoo vieterin venyn sen mittoja tarvitaank paikassa vittoja. Olo jos ahdistuu lämpimän vallas sortuuko kokonaan kestojenkallas noita voi hyödyiksi tutkia ennenkuin passailee hutkia. Liikkuvaluoneiset moisist ei piittaa hepä he päiviä peräkkäin niittaa kotonakuurujat kärsivät vähyytens limpusta järsivät. Uni on uuvulle, tosinen myrkky senperään päivälle liukkainen tyrkky erittäin terveillä keinoilla pelkillä ilojen meinoilla. Kyllä sit kylmää taas aikanaan soljuu jossapa viluinen horteessa holjuu pitäisi sitäkin muistella kitinät takista puistella. Eurooppa nythän on, korkeankohde runsaista lämmöistä läpeensä johde itseä tarve on ryhdistää juttuja keskenään yhdistää.
Ystävittä ken hän kulkee monet hyvät sivuun sulkee tahattomast todella kipeällä podella. Sit ei korjaa kone-edut lisääntyy vaan hengenredut väsyminen lähellä julmat haitat nähellä. Eri juttu onnistua kaveritta ponnistua tahtomal taas turvassa lähipiiriin kurvassa. Mutta jos on eristeessä ilmanmuuta silmät veessä vaistomaisest peläten hälykelloin heläten. Jaksamatta yhdistyä sisäisesti ryhdistyä kipuhan se lisääntyy nurjat puolet isääntyy. Ottakaamme järki käteen alettaissa nöyräst päteen takas tullaan hukasta vär ei lähde kukasta.
Tarve on touhuta, leikkiä mielel ilmanhan uppoisi syvästi pielel muuten vaik oloissa taapertaa jotakin tekemänsorttist saa. Riimeissä mulla on pelastusrengas olkootkin hommelit vikaises jengas en näillä ylpeillä yritä luokan sen nostohon pyritä. Sama oon santeri, vähillä keinoil yleensä juurikin pelkillä meinoil jos joku silmännyt antia perskeitten esilhän kantia. Lähdetty siitä, et hyvääkin tuolla yrityspuutteeseen eipähän kuolla mitäpä väliä laadulla helposti käsille saadulla. Yhteinen elämä etäältä kiersi aikansa pahasti sielua hiersi nyt on jo helpompaa marhata vähiään kasahan tarhata. Mietteitten olemus niukkenee yhä etkäpä terommin siimoista nyhä opetust ollut on matkassa järkisyys, vaikka tuo hatkassa.
Kyniä kuluu niin vietäväst täällä etenkin juuri sil helteisel säällä riimei vaan rytistää pollasta lähtien yhäkin nollasta. Hektisii ajatteit, moisii ei tapaa jatkuval vauhdil vaik naruista lapaa pyydyksenperät ne tyhjinä olemanansiot, nyhjinä. Ei ole ylletty pinnalkaan saakka aiemmin kamppas jo nurilleen raakka mihin tään tottunsa laittaisi tulevis ettei se haittaisi. Siispä on tarvetta yhäkin toimii raakileet olonsa pensaista poimii vuosienmäärillä haettu arkea samalla paettu. Joitakin lauseita osunut nappiin enimmät siltikin suistuivat klappiin ovat kyl kukkuna määrissä laiska et vähästi häärissä. Uusia tuulia turha on vuottaa aiempiin eväksiin pakkokin luottaa jos ei noit päiviä pätkitä eiköhän jatkoskin lätkitä.
Vanhalla helteillä ongelmii riittää tervyydentilaansa eittämät liittää nuhjoittaa kuumalla hitsisti eikä oo mitenkään vitsisti. Saa siinä tuskailla vähäinsäkanssa ylen on kömpelöö jäykällä tanssa ihan tuol hengenkin puolella matalaansuunta se nuolella. Pitkällään varjossa ähkii ja puhkii tällailla ehyymmin kestäilee uhkii rannoillerämmintä laskuista loppuneet kuitit ne taskuista. Olis kyl meristä viileetä kaupan ihan vaik kukkuramäärissä haupan siellähän ennen juur oleiltiin horkkaisis säissäkin koleiltiin. Nyt ovat tyystisti muuttuneet ajat ukkkonaolenta asettaa rajat muistissa kivat kyl tallella eläväst hattu sin kallella. Ainahan uusia päiviä varttuu kohtuisis määrissä ripoihin tarttuu pelleilykonsteist vaan luovuttu sitkoisest arjest täs juovuttu.
Pentti Pohjola 20030721 (20030721) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu