Helteet nyt väsyttää, kehoo ja mieltä eikä saa kontrolliin täydesti sieltä oottais jo viileempii tuulia reunoilta ylentäis huulia. Väsymys laittelee omansa esteet siinähän punnitaan huomisenkesteet jaksais ees nukkua paremmin rintansa tuntemin aremmin. Tunteet juur ovat ne moskien alla kaiketi pannut jo täydesti halla yhteys ainakin vähissä loppu ei silti lie nähissä. Maailmanmääris meit orpoja riittää paarialuokkaan joit sopinee liittää ilman, et virhettä tapahtuis synkeitä arvoja vapahtuis. Polkujen eranto jakoja suosii kauemmineläneet, hukkaista kuosii tuo jos on kirkkaana mielessä vähemmän rassaavast pielessä. Onni ois ihana, kerran ees löytää harmajiin paakkuin kun arjessaan töytää sumujen seas sen oivaltaa rauhaisaa pyörimist jatkaa maa.
Nykyisyys on vanhal outo modernista liikaa nouto grillit sekä jyminät musiikis ei hyminät. Asenne jo ihan toinen ällistyttäähän se moinen ei oo taipuu riitosti lähtemä, et liitosti. Ikä rajaa omal taval pysyttävä hiljaa laval ääntänsä jos korottaa moitet suuntaans lorottaa. Niele äänet, sekä savut yllätyksii, tuottaat kavut hiljaa raittiis ilmassa oispa ilon filmassa. Kipparit nyt osaavii järjenkanssa hosaavii eipä syytä moittia tuloksistaan loittia. Pitäät myöskin vanhanpuolta sillä saral ettei huolta onnest pienii pyörylöi kivaisiikin hyörylöi.
Ihmisen vähyys on eittämät haitta ettäpä puolillaan, saantojenaitta tuohon kun tyytyy, niin pärjäilee kuvitteil huomista värjäilee. Lähelle toistaan ei tällailla joudu milläkään konstilla paremmin soudu yritteentorsot ne muistissa ainaista kitkaa ol luistissa. Niukalle annetaan, omassamäärin sellaisel mallilla kähmelsi häärin löytämät onnelaan sisälle juuri sen iloisen nisälle. Haaveita hukkasi, kömpelöin keinoin enimmin luulusti tyhjäisin meinoin naureksi etevät röntyä oli se avutont köntyä. Elo on siirrellyt painotteit julmast tänään jo katsellaan loivemmast kulmast vieläkin ärsytteit tarjolla kohtansa monelkin varjolla. Sietämäpuoli on, äkkisenjyrkkä useinkin terävil esteille tyrkkä aikans kun pähkinöi makustaa jopahan joukkoonsa unho saa.
Ihminen kiusautuu hyvinkin äkkii vetäen yllensä, tuhkaa ja säkkii savuu kun sisälle luikertaa moitteitten elkeitä esiin saa. Joku voi lämmittää illalla pasuu siivoten runkonsa ulkoista asuu kaikki tää luontaista menoa arimmal nokal vaan tenoa. Homma meil hoituilee sähköllä ihan pehmittäin löylyssä kiusaisen lihan vaikkei oo ehdointa mallia tuotakin sopinee sallia. Kyllä tää helle on tukalantuojaa noinkaan ei moitita ylhäistä luojaa hänhän juur nätitkin tarjoaa sopivis suhteissa varjoaa. Meikä ei haluais katkuja niellä ainakaan röyheäst, hyvällä miellä kiellellä vähää ei mitään voi näinkin tuol syvällä kireest soi. Oma on ahtaus tiukkaamas jousta eikä voi kumpareel ehyymmin nousta alkakaa ymmärtää haittoja riimeihin esille laittoja.
Olemanvähiäin tässähän seulon puuttuvii nappeja rytkyihin neulon mikä on henkisen kehystä tuhannenmatkoissa ehystä. Kyllä noit kommenttei puutteistaan kuulee eten, jos suunnalta viileesti tuulee laatuain yleens jo mollataan änkyrän paperit haltuun saan. Mukava tahtoisin jokaisel olla sellaisel sektoril sihdattu polla enempään ei ole avuja rajaisest käytössä tavuja. Yksinäänoloksi lykkäyty meno pyydystenkoenta, pelkästi teno luonnon on tuoma se järjestys olemat mitenkään kärjestys. Ilonivähää en milloinkaan peitä kaunaisensoppaakaan, tuota täs keitä väärillä moitteil jos alistaat sorkjalanpökkelöl valistaat. Pyrkimys löytää ois, ilo ja hyöty ihan ei tosissaan äijää oo lyöty näissä siis fiktion makua arjelle, vastuksenhakua.
Pentti Pohjola 20030720 (20030720) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu