Omasta elost voi tarkotteet puuttuu repussa haasteiset kuormaksi muuttuu näinkään ei olla viel hukassa useita laatuja kukassa. Silmillä nähdään tääl aviisei lukee kuulokin jotenkin menoja tukee haju ja maku, ne pelissä tunnolkin luistoa kelissä. Ei pidä itkeä, - minä en pärjää tänään kun kirkkailla vähää ei värjää muutos ehk odottaa ovelle kevennet tuomassa povelle. Jokainen jaksa ei tiedoissa uida ylisenkorkehii vuorisii puida tyytymäl alempaa anomaan anteeksi vähyytein, sanomaan. Kullakin tietysti, haaveittensmäärät usein kyl koordnaatit ehdoitta väärät niillä ei todessa pisteitä ehk ovat juurikin misteitä. Tällöinkin onnella näppinsä pelis jonlaista luistoa löytyilee kelis ei pidä vastahan harata omalle tontil, sil karata.
Syyttää ei milloinkaan pitäisi ketään heppoisil perusteil lankoja vetään maalissa voi olla erehdys kumoutuu siin että perehdys. Mihin ne silmänsä häpeestä laittaa pitkiä aikoja varmasti haittaa osais ees pyydellä anteeksi ei jäisi vuosien kanteeksi. Pienikin varjo on vaarana tiellä jotta vois rynniä rennolla miellä ystävil sietää ain huikata luoksensa keventeeks puikata. Orvosta olost voi lähdöt ne toppail ihan kuin tyhjästä, elossaan koppail noinkaan ei ole viel hukassa muistothan säilyvät kukassa. Tarmonsa rippeetkin pitäisi haalii etenkin liikunnansorttista vaalii pääsis ei kuihtumus rutistaan arkista olentaa kutistaan. Vahvana lääkkeenä, rehevä maasto siinä on onni, ja siinä on haasto meren kun peiliä ihailee nöyremmin tyynenä pihailee.
Kesällä laiskuudest pelkkää on haittaa yhtenään vaaktasoon tunneiksi laittaa eikä saa töppösiin tilkettä patiiniruojuihin vilkettä. Henkisest hortoaa kuvitteinrajoil noilla myös entisil, jotka jo hajoil sinne ja tänne ain uuvahtaa tarmosta ripet ei haltuun saa. Suvel kyl tarviikin löhöä tuottaa elämänkokemaan senverran luottaa ottamat ikuisii haasteita kiertäen kauempaa raasteita. Hoituritäti hän juuri tuos soitti tunnin et aiemmin manklaus koitti partaa nyt täytyisi raapia erisii kuteita kaapia. Pelkkää siis velttoiluu helteillä näillä riimejä rustailee kyseisil säillä niskast oon taakkoja paiskinut elämän hyötyisii raiskinut. Joskus taas iskevät vilummat tuulet yhtäistä marinaa holotnast kuulet osaispa kiitellä hyvistä ilonkin sävyisist jyvistä.
Nykyinen tyyli ei vanhoista piittaa pimeään ohehen kylmästi niittaa heillä kun enää ei käyttöä tarveiskos muutakaan näyttöä. Yksinäänelävät, paitsios juuri sortumavaara heil henkisest suuri ellei oo mielistä liikettä tuskinpa ulkoopäin kiikettä. Entäs kun laitokset sisälleen imee jopahan huomen on ankeanpimee toimijoi siellä kait niukasti rahaista pihisyyt tiukasti. Aikaa ei riitä ees valitteit kuulla että vois vanhana pamuta suulla hoiturit ikuises juoksussa lälleröt jättöistens tuoksussa. Vanhalle sairaalle päivä ei paista silti ei toivosta järkinen laista ehyymmin voisi siel oleilla kylmillä määryil ei koleilla. Jokaisel tulee noit vuosia niskaan mihin nää omatkin ohehen viskaan kestäisi jalat ja kantimet suopeina löytyisi antimet.
Joiltakin ihmisilt stailia puuttuu toiminta helposti röheeksi muuttuu syyttömät tuosta voi kärsiä olosta niuristain järsiä. Aatellaan vaikkapa grillin sen käyttöö että on käryistä selkeetä näyttöö hengitä tyynesti moskia polttoisen aineen jos roskia. Rasva kun ritisee somasti korvis silloin on tehoja grillaussorvis tuulonen katkuja taluttaa naapuruspaikkoihin valuttaa. Siellä on helteillä ikkunat leväl miten sit voisikaan, sulkuihinreväl henkeä täytyy läh pidättää sitkompaa kestoa idättää. Eikä voi mylväistä, - täällä nyt haittaa pitäisi lähtehet lievemmäl laittaa juhlat kait tarvivat häärensä unohtain arkiset äärensä. Yksilöil oikeus raittiiseen ilmaan siten tääl pollassain kaikkea filmaan voi edes hengessään tiuskia kuvaten kriittisest riuskia.
Pentti Pohjola 20030719 (20030719) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu