Saunassa pehmiää kivasti mieli myönteisensanoja lörppyää kieli tunteita pasu se nostattaa hankalanhalulle kostattaa. Kaikki maat saunan sen pyrkivät omiin ruotsikin asettaa, hyväinsälomiin vennäilkin kylyssä kulkevat omakseen toimen tuon sulkevat. Yhest on käymässä jouluisel pukil sillepä juuri, tuol partaisel ukil maailmanmitassa hamuuvat -täällä se keksitty, pamuuvat. On kyllä suomessa, majansa täällä korvaisen tunturin rintehenpäällä häikkä on yhtistä valetta muual ei snaijattu, aletta. Suomehen kuuluvat sauna ja sisu kahvista vahvasta, pöydässä nisu olvi ehk perästä parasta sitä ei mikikään varasta. Luonto on nättiä ympäri maata ihailu koskaan ei raueta saata täällä jo lapsina ryvetty sitmyöten hommihin kyvetty.
Saunat on käyty, ja kahvitkin juotu lauantaitunnelma esille tuotu mukavan rauhaisaa oloa juurikin suosii tää noloa. Pestyillä kamppeilla, puhtaalla tunnol osaispa ollakin ihminen kunnol heittäen mielestä näiverteet läikkyisi iloista huomenveet. Täytisiin tyhjihin monasti juuttuu irt-ottokykyä vahingoks puuttuu röntimäl montustaan kuiville läpsäisis lähtpassit nuiville. Meillähän suvessa soreaa mennä toki ei vanhalla aatos niin lennä omissa puitteissa pakertaa kohtuusti hetkittäin takertaa. Järjelläaatellen, elämä suosii annettu pitkästi polulle vuosii hölmöst vaik tartuttu toiveisiin siltikin edelteit loiveisiin. Kiitoksensanoja pitäisi puhkuu elohan iloja hiljaisii uhkuu olemanratas kun raksuttaa huomisenhaasteisiin jaksuttaa.
Jenkit he meinasi irakin oikoo kunniantunnossa perästä loikoo maa on vaan hiekkaa, ja avaraa piiloihins mahtuvi tavaraa. Saddami yhä se hukassa kyttää bushilta toiveita vähemmäks ryttää viiksisuu piilohon paennut etsintätoimi vaik saennut. Kansan kun seassa terrori marhaa miten vois perata laajaista tarhaa yhtääl ja toisaalla jysähtää usaisii solttuja lysähtää. Toki myös arabei veivejä heittää jatkuvast pitäilee hautoihin peittää hulluinta suurinta, sotia lähtisiit rauhassa kotia. Mutta kun öljyä tienoiset tarjoo sivullesiirtoa pahasti varjoo tuohon ois saatava hallinta mahtoisen luontoinen vallinta. Englanti vartoo myös, kielensä livol hetkin ol mukana pyssyineen pivol joukkoisii tuhoi ei ollutkaan aiheena, remelteen alul vaan.
Kunhan vaan oleillaan riimien ääres siitä se syntyvi puhjennut hääres turhaa on liiasti aatella järkeä jonohon saatella. Hitsinpä väliä, missä tuol luuhaa ei siellä kuitenkaan mielekäst puuhaa vanhalla esit ne vähissä -ole ees mahista lähissä. Vuodet kyl leimanneet uurteisen naaman hevosenpiirteitä, lähespä saaman tenavan oli tuo huomio säpsähteen arvoinen tuomio. Peilin kun etehen vahingos vääntyy alaspäin äijällä suupielet kääntyy eikä oo nättyydest pelkoa turhakin vahinkoo velkoa. Siitäk tää orpous juurikin johtuu tytöt ei alennu tuottamaan lohtuu värssyjä pakko on rutistaa hihasta jotakin sutistaa. Kyllä on kesässä vehryyttä vallal sateittenpainosta, jymimmät kallal ihan kuin asustais puistossa tapais vaan henkensä luistossa.
Pentti Pohjola 20030713 (20030713) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu