Ylpeilynaihetta eipähän mulla tälleen ei viisaammaks ikuna tulla kuluneen urissa vaeltaa nollan vaan reppunsa täytteeks saa. Onni on täällä juur kaukainen vieras mitä nyt kuvitteel sisäistä hieras etäällä enimmät antimet lähel taas loppuisi kantimet. Hiljaisis menoissa, omansa hohto taatummin riittävi, piuha ja johto stemmausmielessä tarkottain ikävän ankeeta karkottain. Eihän noit keinoja niuhoille riitä olisko edespä hyötyä siitä koska ei osaisi käytellä monttuja jetimmin täytellä. Sallimus kaikkia sylissään pitää tuossa sen tarveisi kehitteen itää olemat suurempii avuja äkist vaan vähimään savuja. Yksilläkohdin kun elossaan tallaa pakosti mutkissa laitoihin kallaa nuhjaillaan hitaasti hosuen tärkeisiin jetimmin osuen.
Mielessä harmi voi taakaksi tulla useita kiinikkeit sellaisiin mulla aikojen pitkissä pätkissä nurjiikin reppuseen lätkissä. Ero ois parasta ajoissa haistaa kaikesta kehäisest äkkiä laistaa liirto siin ehtis ei suluttaa oleman ehyyttä kuluttaa. Rajat ne varmasti jostakin tapaa taatusti ykskään ei sellaisilt vapaa järkeä oikeast käyttäen leilinsä sietäväl täyttäen. Jukeroin pakko on kallaille siirtyy huomiset edessä tarkemmin piirtyy enempään ei edes aihetta löytämät suurempaa vaihetta. Oletusaikoja, niitäkin muistaa kaktuksentuntuiset nahkasta puistaa sydämen seudulle rikasta asettain tarkemmin tikasta. Henkisenhaavoja, juupahan niitä taito ei kuvitteen kupeelle riitä naruiset säikeet ne sekaisin monestkin hommelit tekaisin.
Tarvetta tunnustaa, ajoittain keitti huolienvarjoja polulle heitti ihan kyl ennestään tuttua muistaissa ryhmyistä ruttua. Sanat jos sinkoili koskena suusta eipähän itua älyisest muusta latausvalot vaan vilkkuivat kohdanteet nurjiksi kilkkuivat. Olema tarvitsee juttuja monii sietää vaan haasteisist innolla lonii rattaat ne alkavat raksuttaa snaijaa, nyt vihdoinkin jaksuttaa. Kesäinen maisema lääkettä rohtuun pakkohan taipuilla sellaiseen lohtuun ettei ois kivenä kengässä ikuises haraajan tengässä. Luomalla lähtöjä, valoisanpariin nuukemmin rytistää soimollaan kariin toistenkin tavoilla aattelee järkeä putkehen saattelee. Noista see koostuvi täyteisyys tielle eikä tuot himmennä, estoisenkielle jatkokin luontevan oloista -muista ees entistä poloista.
Proput jos palaa, ja hikeä lykkää uuninsa takaisis luultavast kykkää omia virheitä pohtien yhäkin niukemmin tohtien. Moinen kyl tyyli on, miinustensumma eipä siis ihme, et ilmeily tumma valuttu hävikin rinteeseen itsemme haastettu pinteeseen. Katsetta nostaen, maali ehk näkyy siinä jo tuoreempaa löytynee täkyy nuttua niskast, ja pelaamaan uusia hyötyjä kelaamaan. Häviää moitteitten ankeat varjot kirkkailla silmillä sihtailee tarjot punniten mielessä menoja kauemmas heittäen tenoja. Ihminen tiedoiltaan eipä kait kasva loppunut aikoja, kehitteenrasva entisten muistoilla larpataan vanhoissa jäljissä harpataan. Synkeys sysätään ojansa pohjal ruorista kurssi se jetimmäl ohjal maisemannättiä ahmeissa niukemmin varmasti tahmeissa.
Pentti Pohjola 20030712 (20030712) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu