20030705 Kappas vaan


20030705 Sellaiseen sortunut...

Kyllä sit narisee tyhjistä jutuist
purkeilee esille, omista sutuist
johonkin täytyy nois puhkailla
itseä moitinnoil uhkailla.
Aihetta juuri ei tarvitse olla
kunhanpa kallistuu kiikkeräks jolla
tarpeeks ei perusteit tutkita
haittojaväistellen mutkita.

Sellaiseen sortunut vuosiensaatos
jotenkin mutkalle taipunut aatos
traumankin nimikkeel heitetään
ihan tuo suorin kyl peitetään.
Lapa nyt moisissa leveetä hymyy
ennemmin nurkissaan, luikkii ja lymyy
uskoen itsekin syytöksiin
kamalan mustisiin kyytöksiin.

Paistaahan aurinko justiinkin juuri
lämpönsä määrä se, ruhtinaansuuri
todella toivottuu olentaa
kurjuutens jalkoihin polentaa.
Nautitaan kesästä, aamuin ja illoin
ei tarvi turvautuu hömpöttään silloin
vehreen kun ollaan tääl kupeella
mieleisenviisari upeella.


20030705 Työntää jonnein...

Luontoo rikkoo räikeet värit
sinnepistäin, vakaat särit
tekstiili, tai vespytty
esillähän on mytty.
Kaivonluona maitokärrit
ikkunastakatsoin, ärrit
täytyy homma korjata
näkymät ne sorjata.

Työntää jonnein pöpelikköön
pahimmoillaan, seinäintykköön
et on vihree vallalla
ruudustkatso mallalla.
Sininen ei nättiin sovi
ainoo paikka, katoshovi
ultravärit hirvittää
moitesanan tirvittää.

Itselaitol, korjailuissa
äänivaltaa eihän muissa
silloin nielet kipeät
estyneenä ripeät.
Kaikkeinparas, luonnonmuka
jokaiselle myötäsuka
siitä kelpaa kumartaa
eikä ärtyi holliins saa.


20030705 Haikailuhengellä...

Ihmisen käytössä kaksi on puolta
jotka voi vuorottain tuotella huolta
liikainen arkuus, ja rohkeus
mietteen myös unelo tohkeus.
Kaikkii ei päästetä "pollena" pellol
siinä ois tarpeetta rynkeys vellol
niukkoja ohempaan laitetaan
kanainen lento se taitetaan.

Haikailuhengellä monikin elää
tuhannet kutkutteet aattimis helää
voisinkhan turuille rynnätä
saantoni plussiksi ynnätä.
Olenkhan sellaista, menestyssorttii
ettei tuolt lukita umpiseks porttii
missä ne metkemmat hyllyllä
raakaista ainesta myllyllä.

Kaverit ilmeillään paljastaa jutut
näkyykö vetreitten rintehil nutut
alempaa ollaanko kastia
ei saada papruihin rastia.
Tällaista kuvitet taimelle vuottain
etenynpuoliseen ikuisest luottain
saattaa kyl kasalta tippua
heiluttain valkeeta lippua.


20030705 Mitä on milloinkin...

Silloin kun terveeksi kiusoista palaa
uuttahan uskoa mielehen valaa
romunkin rungon sen sisällä
innolla ilojen nisällä.
Hammast jos särkee, ja keho on jumis
lentsussa päänsärky pollassa kumis
tuostahan ylemmäs yrittää
normaaliin väkiste pyrittää.

Kaveri jättää, ehk itse on stoppi
ei tule näppösiin menesteelt koppi
juorui saa takaansa havata
nurimmal käänteisel ravata.
Mitä on milloinkin prässissä tuolla
sellaiseen varmaan ei juurikaan kuolla
taudit jos oikeat yhyttää
huolestuspuoleenhan ryhyttää.

Nätti on kesä, ja rehevä maasto
vedenkään välkkeisest tipast ei paasto
heitetään surkeilunnarinat
ehyyntyy taatusti tarinat.
Aina saa iloita, milloinka mistäin
huuliaan reunoiltaan ylöspäin pistäin
jaksamapuoli saa evästä
tulosta täydemmäks revästä.

Pentti Pohjola 20030705 (20030705) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu