Kyllä sit narisee tyhjistä jutuist purkeilee esille, omista sutuist johonkin täytyy nois puhkailla itseä moitinnoil uhkailla. Aihetta juuri ei tarvitse olla kunhanpa kallistuu kiikkeräks jolla tarpeeks ei perusteit tutkita haittojaväistellen mutkita. Sellaiseen sortunut vuosiensaatos jotenkin mutkalle taipunut aatos traumankin nimikkeel heitetään ihan tuo suorin kyl peitetään. Lapa nyt moisissa leveetä hymyy ennemmin nurkissaan, luikkii ja lymyy uskoen itsekin syytöksiin kamalan mustisiin kyytöksiin. Paistaahan aurinko justiinkin juuri lämpönsä määrä se, ruhtinaansuuri todella toivottuu olentaa kurjuutens jalkoihin polentaa. Nautitaan kesästä, aamuin ja illoin ei tarvi turvautuu hömpöttään silloin vehreen kun ollaan tääl kupeella mieleisenviisari upeella.
Luontoo rikkoo räikeet värit sinnepistäin, vakaat särit tekstiili, tai vespytty esillähän on mytty. Kaivonluona maitokärrit ikkunastakatsoin, ärrit täytyy homma korjata näkymät ne sorjata. Työntää jonnein pöpelikköön pahimmoillaan, seinäintykköön et on vihree vallalla ruudustkatso mallalla. Sininen ei nättiin sovi ainoo paikka, katoshovi ultravärit hirvittää moitesanan tirvittää. Itselaitol, korjailuissa äänivaltaa eihän muissa silloin nielet kipeät estyneenä ripeät. Kaikkeinparas, luonnonmuka jokaiselle myötäsuka siitä kelpaa kumartaa eikä ärtyi holliins saa.
Ihmisen käytössä kaksi on puolta jotka voi vuorottain tuotella huolta liikainen arkuus, ja rohkeus mietteen myös unelo tohkeus. Kaikkii ei päästetä "pollena" pellol siinä ois tarpeetta rynkeys vellol niukkoja ohempaan laitetaan kanainen lento se taitetaan. Haikailuhengellä monikin elää tuhannet kutkutteet aattimis helää voisinkhan turuille rynnätä saantoni plussiksi ynnätä. Olenkhan sellaista, menestyssorttii ettei tuolt lukita umpiseks porttii missä ne metkemmat hyllyllä raakaista ainesta myllyllä. Kaverit ilmeillään paljastaa jutut näkyykö vetreitten rintehil nutut alempaa ollaanko kastia ei saada papruihin rastia. Tällaista kuvitet taimelle vuottain etenynpuoliseen ikuisest luottain saattaa kyl kasalta tippua heiluttain valkeeta lippua.
Silloin kun terveeksi kiusoista palaa uuttahan uskoa mielehen valaa romunkin rungon sen sisällä innolla ilojen nisällä. Hammast jos särkee, ja keho on jumis lentsussa päänsärky pollassa kumis tuostahan ylemmäs yrittää normaaliin väkiste pyrittää. Kaveri jättää, ehk itse on stoppi ei tule näppösiin menesteelt koppi juorui saa takaansa havata nurimmal käänteisel ravata. Mitä on milloinkin prässissä tuolla sellaiseen varmaan ei juurikaan kuolla taudit jos oikeat yhyttää huolestuspuoleenhan ryhyttää. Nätti on kesä, ja rehevä maasto vedenkään välkkeisest tipast ei paasto heitetään surkeilunnarinat ehyyntyy taatusti tarinat. Aina saa iloita, milloinka mistäin huuliaan reunoiltaan ylöspäin pistäin jaksamapuoli saa evästä tulosta täydemmäks revästä.
Pentti Pohjola 20030705 (20030705) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu