20030625 Saostumia


20030625 Merta saa ihailla...

Kesä on vanhalle hiljaista aikaa
silti tuos moisessa yhäti taikaa
rehevyys luontoon kun puhkeaa
onpahan silmälle uhkeaa.
Pensaat ja puut juuri rehevää tarjoo
helteittenkohdilla., metkasti varjoo
nurmet niin nukkaisen suloiset
tänään ei vähääkään kuloiset.

Merta saa ihailla päivin ja illoin
omankin pienuuden tajuaa silloin
taitaja laittanut kehykset
antanut seudulle ehykset.
Näissä tääl puitteissa, Suomemmemaassa
elämän antimet eivät ne haassa
raha ei tällaisis ratkase
sielujensujua katkase.

Toki voi tiukkailla eurojensaanti
hyvinkin pettävää moisien jaanti
ohittuu kaipailut kesällä
melskates metkojen pesällä.
Arki kyl itsestä todisteit antaa
vaikka kuin vahtaisi vastaista rantaa
laajast saa kuvitteet kiehua
estel ei lippumme liehua.


20030625 Sietämäpuolta siis...

Oma on reviiri kullekin tärkee
pienikin poikenta tunnelman särkee
vaikkei tuot määryytä omista
etäällä henkisist lomista.
Pikkustkin näiverryst jos sitä aistii
ärsymmän asenteist järkisest laistii
noloo ois poltella päreensä
valjastain vihoihin äreensä.

Sietämäpuolta siis koulia pitää
yhtyydentoimia alkaa et itää
jossain vaik röyhkeetä rynniä
leppeemmäks tahtoa ynniä.
Toinen voi kokea, kiilataan täällä
eriset näkymät hänellä näällä
mielteistenkuohut kun säpeissä
onnemman avaimet näpeissä.

Ei pidä hörkentää kusiaiskohtaa
sehän voi rönikköön äkisti johtaa
laittaen tuntoja tukkohon
olentakäsitteit lukkohon.
Vuotetaan rauhassa, sietävänpitoo
hulluuhan hömpsösti kärheisnä vitoo
ilot on huumorin kukkia
poljetaan rennosti rukkia.


20030625 Pikkuset aattelut...

Miksikö tarve on riimienpariin
siksi, et paatti ei törmäisi kariin
ilman noit tukahtuis tunnolta
estyisi niukaltkin kunnolta.
Tarve on toimia, eväittenmääris
kussapa muualla mitenkään hääris
arkinen työ kun jo takana
ruttananoloisna lakana.

Pikkuset aattelut selvittää ilmaa
haittaako tuottais, et vähillä filmaa
omaksi pelkäksi huviksi
sielunsa aroa kuviksi.
Eikä näist monet ees tipastkaan tykkäis
kauaksi katseelta salamast lykkäis
nollillamenoo tuo merkkailee
yhtä ja samaa juur lerkkailee.

Häpeän kantelen värssyjenmyötä
äijälle tämä on lähespä työtä
purkamal kertyneit paineita
laantamal terävii laineita.
Kipristeenkohtia, niitähän löytää
eikä ain putsatuks saanene pöytää
siitäkin käynnistysvoimia
pakko on jotenkin toimia.


20030625 Pitäisi iloita...

Itseehän siitä voi enimmin syyttää
pienistä aiheista tuntoo jos kyyttää
tarkoittain ärtyistä oloa
sehän se jaantona noloa.
Pitäisi iloita jokaisest hetkest
nöyrästi kiitellä, olemanretkest
että saa luontoa ihailla
omilla jaloilla pihailla.

Toisinkin olla vois, runsaissa vuosis
ettei ees liikunta luontuisi kuosis
sänkynsä pohjal sais oleilla
alisteentuulissa koleilla.
Meille on annettu allemme jalat
noitapa käyttäen lipsinnän alat
ei iske tulpat, ei räkimet
kunnossa pysyy myös näkimet.

Elämäntavat, ne tarkkailun alle
niinkin et pieneneis vatsasta palle
kiloja niukemmiks yrittää
ahmailunhalunsa syrittää.
Kovaa on ruuvata toimiinsa muutos
vaikka ei hidustkaan oisi tuo puutos
ajatteit hellemmin ruokkia
lievemmäl läähätteel kuokkia.


20030625 Jolloinkin aiemmin...

Mieltä jos puristaa jatkuvat huolet
ennenhän aikaisest varmasti kuolet
syitä siis täytyvi tutkia
oientaa repivii mutkia.
Itsessä ihmises ongelmat ovat
haasteena sentakii juurikin kovat
pystyykö aidat ne poistamaan
yhteisöhenkisest loistamaan.

Jolloinkin aiemmin räpsähti haitta
vähä sit vähältä, kukuntui aitta
koska ei saanut noit tuulettaa
ulkoisil korville, huulettaa.
Siitä sit paisuili surkeittenpinot
järjellä aatellen, turhankin vinot
taisteluu huomenkin humajaa
kiusaisten patiinit kumajaa.

Tuollaisest montust on vaikea nousta
yksinään virittää, sietoisenjousta
ellei oo käsiä tarjolla
mitkä nuo loppuna varjolla.
Hävettää olla kuin rikoksentiellä
toisien jaloissa särmäisel miellä
uhmaa ei minuuteis lävitä
vastaisenvaahtoja hävitä.

Pentti Pohjola 20030625 (20030625) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu