Kyllä täs jarruuvat vuosientaakat monessa kohdassa pelkästi raakat ettei ees liikkeelle kykene vähääkään matkaa sit pykene. Nurjuuttaa tällainen heikkoa uskoo haittojenkautta kun papparan kuskoo saranat ruskaa ja rutisee karseita helposti mutisee. Iloo kyl siitä, et tännekin päästy enimmilt haitoilta onnekseen säästy tämäkin tarpomus väsyttää kuvitteenkultaisii räsyttää. Pahalla tuulella, ähkää ja puhkaa aivan kuin saantoinen, nokea, tuhkaa hyviikin veivattu varjosta tattiksii sellaisten tarjosta. Hjuumor ei tahdo se mitenkään riittää olosta vaikka kuin pokkaa ja kiittää nurjiikin sortteja joukossa tuontähden hiukemmas poukossa. Onnesta riittäisi vähätkin murut pysyisi kaukana suuremmat surut eteenpäin askelta asettain laatunsamukaisest lasettain.
Senverran kylmää on suomessa kesä tuvan et uunissa lämmöstä pesä juhannusviikolkin varailla klapeja kantimeen tarailla. Hyvinkin paljon noit pilvisii päivii jotka juur aihuuttaa moisia näivii asteet et niukiksi valahtaa sepä se harmina kalahtaa. Patterein avulla tietysti pysyis liiasti lompsaa vaan sellainen kysyis eipä täs onnessa eläjäks menot et äityisi heläjäks. Toki ei metkaa tuo liiankaan lämmin varjohon mieluusti äkkiä kämmin yritteet lepsahtaa hetkessä näinhän taas solmuja retkessä. Elämä asettaa konstista tielle mikä ei samaa kuin haluttu mielle sitä voi rauhassa pohtia jaksaako kukummin tohtia. Nuorena alkoivat vilutteenvaivat yhäkin isomman merkitteen saivat koivissa kylmä kun runteli ärseän makuisen tunteli.
Jalat usein ihan jäässä tuosta asuu huoli päässä liikuilla ei jaksele oottojansa maksele. Ettäk tuntuu turhalt juttu vaikututon koko ruttu juu, kyl sinun taholta haitannukset laholta. Vänkäraos täällä olen kiusan alla rukkii polen henkiparka lukossa enemp toivo tukossa. Iloa myös, sitä muas pikkupätkii ihan suas jo taas kuoppaan kopsahtaa olemukselt ropsahtaa. Hoiperrusta pitkä jono lingertäiksee tiellä mono vaikka varoin iituaa syrjäkaistal liituaa. Onni mul siis piilosorttii raplaella auki porttii jonka takan hyviä nöyrtymien jyviä.
Haittoi kertyy yhä lisää imeskellen tollonnisää ruuti jos on hukassa äijä metsään pukassa. Ajatellen aiheisia kulunliippoon kaiheisia eteny on topissa henki vankikopissa. Miten nousis rytiköistä nautiskellen jopa töistä vieteris ei vetoa homma alkais etoa. Lomahengen päälläollen antaa kopsii hiljaa pollen hieman paikka muuttuilee ekstrammat kyl puuttuilee. Unhossapa ollaan juuri repuntäyte moskast suuri keinot jäivät tajutta ilonreki pajutta. Vähiä on tietyst eessä nurimmillaan silmätveessä pikust nurkan liepeillä tummanlangat kiepeillä.
Koleaa kesää nyt alkupääst riittää jalkojenpaleluun ukon tään liittää hommalle ei ole muutosta tropiikki vähis vast puutosta. Nuoresta asti on kiusannut haitta villaisten sukkien juurikin maitta paukahtaa äkkisest narina keino ehk tekoinen tarina. Verenhän puutteisest kierrosta johtuu eipä vaan antele ihmeempää lohtuu illalla tuvassa tutisee ompahan hittoa, mutisee. Tollukkaat jalassa, helteitä vailla eten juur tällaisil pohjoisil mailla sitten kun kolmkympit käsillä autuisuus viivähtää pläsillä. Oikein jos kuumaksi kesä taas kääntyy rähjäinen voimaton rätiksi nääntyy kummaskin päässä on stoppeja löytymät ehtaisii troppeja. Jotakin puuhates, hiki se virtaa ei jaksa louskuttaa tuollailkaan pirtaa omassa itses siis sutina auta ei hituukaan mutina.
Pentti Pohjola 20030617 (20030617) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu