Juhannus on ilojuhla lämpimyyksist mielil tuhla kokkotulten loimussa hommat ei ne poimussa. Viime aatton suur kyl myrsky ylös kalliolle hyrsky näin jäi loimut aistimat juhlan alku maistimat. Tuleva ei silleen mene lahdenpinnal usee vene hanureinkin soittoa arkisille loittoa. Elämys tuo ihmisille nuorille, jos sitten kelle ikäistäkin huvittaa muistonpuolta kuvittaa. Aatto-ilta, oma ranta soitteluista kauas kanta hymysuisten joukossa vapaampihin poukossa. Kukka-ahot elävöittää taas noin jussinpäivä töittää lepoa on henkisest muulloin menköön renkisest.
Vanhanakin kesän kokee selkii tästä, sitä hokee miel vaik pienest lukossa ehtaisemp jo tukossa. Vähä vähält askel pätkii niinkuin tiilii varviin lätkii orvonharson takana ruttuisena lakana. Hitaanpuolist selvänteko etanaisest kasvaa keko toimet hieman vähissä lamansuunta nähissä. Jaksais iloo yhä tuottaa eikä torsoi sanoi puottaa kauentaahan kaverit tyhjimällä laverit. Suvessa on lempeenvärjy merikään ei usein ärjy koivut hiljaa huokailee linnunpojat ruokailee. Tät on sinitaivaan alla ihmiselle paras malla kiitoshuitui kerillä näinkin syrjäperillä.
Nettihinkirjattu muuttuu voi taakaks hiemankaan siellä jos laittanut raakaks ärseimmäl tuulel näin vaaransa posottaa kivikkoon kaaransa. Valonhanpuhdasta pitäisi olla ikuisest muistaen,vaillinen polla tuolta voi todisteet hakea joskus kun kirpeily sakea. Kuka ei ajatteit mihinkään merkkaa harmien haitoistkaan, tipasti lerkkaa moitintasanat jos karsissa iloisen olemii harsissa. Uskaltain katsoa kaverii silmiin ei tule hämyä ikuna filmiin luotto näin kallionkovuista väistetty säröjä sovuista. Heikolla useinkin mokia tiellä olojenhoppaa ei kiusoilta piellä urhee voi yrittää oleilla vahva silt vaikutus koleilla. Mitä täs höpötän, ehkäpä satuu ettei niin ihmeempää, mitä tuot katuu sekin vaan vaara on nurkilla hitsi, jos meikäistkin kurkilla.
Heti jos myötäistä tahtoa puuttuu yhteisyys etäiseks äkkiä muuttuu touhuu on vaikea kuvata plussemmaks nopeast luvata. Pienikin piikki jo huomataan kyllä senverran ohut tuo sietoisenvyllä muutannanpuolta siin juuri ei karille kaljuunan äkist vei. Eten, jos skriivailee pahalla tuulel siinä se nega jo vartoilee huulel yhteen vaan vetäilee pussinsuun aavistaa kohdallaan, kylmänluun. Rehtiä totuutta jokaiseen hetkeen moinenhan antelee potkua retkeen usko ja toivo on saannissa ehdoitta priimaista jaannissa. Virheistä kulkua säikkyä pitää tilalle puhtaita antailla itää kukaan ei katseella uhkaile persoonaa moitteilla tuhkaile. Leiman jos hutoisuus päässyt on lyömään ei tule osottu kädestä syömään moista voi yrittää korjata niukemmin huomises horjata.
Huonoa ei pitäis ulospäin näyttää järkeä sensijaan tehommast käyttää kaikkia kivoja hakien valoisenpuolisten lakien. Unohtaa mokaiset, tunkiol siirtäin täytistä plussaista uusihin piirtäin varmasti varantoo keräisi omimpaan ilohon heräisi. Miten tää tapahtuis, tuosta ei selkoo ainakin vähentäis luotansa pelkoo nojaamal naamaansa tuulihin löytäen hymyä huulihin. Äly ois eväistä ykkönen varmaan silläpä siirtelis sivulle harmaan kukaan ei parannust kieltäisi hyvyydentulemaks mieltäisi. Eipä ois haaveista, noistakaan haittaa komeesti koristais tuntemainaittaa luomalla ripeitä runteja panostais täysillä tunteja. Nöyryyden ehtojen selvillä ollen antaisi hölkyttää huomeneen pollen evästä tulisi tuplasti sitä mit jonois nyt kuplasti.
Pentti Pohjola 20030616 (20030616) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu