Hermostuu ei kesäs saata pienestkin, jo tyystin laata antaa päivän hivellä istuin rantakivellä. Liplatusta seuraillessa mielen vapaast teuraillessa kussa aalto rantaanlyö hauenpoika eväst syö. Muisteloissa kelaellen päilykuvil pelaellen entisissään maleksii kynnyksiään aleksii. Vuodet muuttaa olonkuvii seuranta siin pelkkää huvii vaikka mokii joukossa rapsakkuut siel poukossa. Iloisuudel repun täyttää hangonkeksilt, tykkäin näyttää jaksaa kiipeil mäkeä sinne, missä väkeä. Tekemiset loksuut kohtiins näpäkkyyttä uuttain pohtiins virkoo, aikoi hukatut mierontielle pukatut.
Mielenjärsyn haitat näkyy sehän vastakarvast täkyy pimeepuoli paljaana kiukustuma valjaana. Oltaisiinpa hyvilmielin soreuteen taipukielin täällä kesän sylissä ykskään ettei hylissä. Linnut laulaa, päivä paistaa ihanasta saadaan maistaa jokahinen jonossa kepeyttä monossa. Väitätkö, et kuulu sakkiin puettuna putsitakkiin sisälläs silt valoa mikä nimelt jaloa. Ystäviä kiittäkäämme heidän seuraans ilol jäämme unohtaen kipeät esil nostain ripeät. Kultaisia miettelyksii oikeensortin tiettelyksii moises mutkat suoristuu vanhanakin nuoristuu. -:- Tarmokas ei huomaa sitä -ettei vähemmällä vääntöä riitä -:- Kun itseensä pettyy -lyö toisellekin korvallensa -:- Iloisuus, sinä rikkaudentuntu -voisitko pysähtyä lohduttamaan loppunutta -:- Ulkopuoliseksihan sitä muuttuu -jos jatkaa jukurina oloansa -:- Missä tyytyväisyyttä -siellä sietävyyttäkin -:- Suurella sydämellä -ennennytään ehdoitta -:- Voi olla tahditon, tahdissa -ja ilman, että sitä itse huomaa -:- Luuleminen on sellainen pahe -joka tukkii totuuksilta tien -:- Jos kuuntelee mieltään -sieltä varmasti puhutellaan -:- Paha olo tulee jostakin -ja enimmin, omista erehdyksistä -:- Ihminen ei käske silloin -kun pyytää -:- Luopumistahan elämä on -vaikka vähistä vähentäisi -:- Sietävyyden tulisi olla kahdensuuntaista -ja millä, minuuksia mitataan -:- Kieltämällä olevansa käytettävissä -tukkii tulemisilta tarkoitukset -:- Uutta vähyyttä saa siitä -ettei hyväksy pyyntöjä -:- Surkeatahan se on -jos tuo jo päälle näkyy -:- Tulla toimeen itsensäkanssa -edellytys, onnistua yhteisissä -:- Sanomalla totutusti ensiksi aina, - Ei! -voi nähdä, miten nopeasti se toimiikaan -:- Merkityksiä haetaan usein nykyisinkin sillä -että ennenkin asiat otollisiksi aukenivat -:- Turha on tutkainta potkia -jos joutavuus järkeä jallittaa -:- Auttamishalu on sellainen työväline -josta jaetaan, pyyteisiin pyrkimättä -:- Perkaamalla menneitten muistioita -keventynee tulevien tulolle
Pentti Pohjola 20030613 (20030613) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu